Ultrageelin tuoksu

Viime viikolla käytiin taas ultrassa katsomassa miten mahassa voidaan. Miksi kaikki mahat ja masut ja muut vatsaa kuvaavat sanat tuntuu aina niin tajuttoman törpöiltä tässä yhteydessä?! Luulen, että sana ”masuasukki” on pilannut koko mahan maineen. No, maha se kuitenkin on ja siellä he kasvavat aivan kuten pitääkin. Vauva A:n painoarvioksi saatiin tuolloin 167g, vauva B tulee hienosti perässä 157 grammaisena. Olivat samassa istukassa, joten jatkossa heidän vointia ja kasvua seurataan kahden viikon välein. Sama istukka vihjaili myös identtisyyden suuntaan, mutta sille saadaan varmuus vasta kun vauvat ovat maailmassa. Ja toisen sukupuolikin saatiin selville, mutta paljastetaan ne vasta sitten kun toivottavasti jossain vaiheessa tiedämme molemmat.

Ultran jälkeisenä iltana menin suihkuun ja tuoksuin ihan ultrageeliltä. Toisin sanoen jännitykseltä, odotukselta ja ehkä vähän tämän raskauden oudoilta mieliteoilta, puolison hiusaineilta ja näköjään siltä ultrageeliltä. Kuvassa raskausviikkoja on 17+5, vatsa on huomattavasti isompi mitä esikoista odottaessa. Mutta käyhän se järkeen, siellä on myös tuplasti enemmän elämää mitä muutama vuosi sitten. Painoa ei ainakaan tähän mennessä ole tullut yhtä paljoa mitä esikoista odottaessa eikä pahoinvoinnit tai migreenitkään ole päässeet samoihin sfääreihin. Raskauden edetessä teen varmasti jonkinlaisen laajemman vertailun esikoisen ja kaksosten odotuksesta, tähän mennessä nämä raskaudet ovat olleet kyllä kuin yö ja päivä, kaksosraskauden eduksi.