Nelisen kiloa vauvaa valmiina maailmaan

Tietenkin me selviämme. Vain lurjuksille käy huonosti.
– Muumimamma, Vaarallinen juhannus. 🍃

Meissä on Muumimamman kanssa muutakin yhteistä kuin keskivartalonmalli, tuon lausahduksen otin talteen heti kun kuulin kaksosia kantavani. Lähinnä vauva-arkea ajatellen, mutta nyt oli myös sopiva hetki palata mamman viisaiden sanojen pariin. 

Tultiin eilen miehen kanssa varuiksi synnärille käymään, mulla oli ollut hassu olo jo hetken aikaa kaiken maailman poltteluiden ja paineentunteiden kanssa. Mutta kun matkaa synnärille on 45min suunta ja kotona odottaa kovasti huomiota kaipaava 2-vuotias, unohtamatta että lähipiiri asuu 130km päässä, niin ei sitä kovin helpolla näytille lähde. Neuvolassa mainitsin että ollut useampi ”hassu päivä” ja sieltä sitten kehottivat käymään, nyt kun miehelläkin oli vapaapäivä ja mummi oli Milaa sopivasti leikittämässä.

Pojilla oli kaikki hyvin mutta jostain syystä mun kroppa ilmeisesti kuvittelee että nyt alkaisi olla sopiva aika saada pojat pihalle. Enkä ihmettele, onhan siellä jo melkein kilo enemmän vauvaa mitä Mila oli syntyessään. Viikkoja on nyt 32+5 ja vauvat painaa parisen kiloa per poika. Sain siis eilen kortisonipiikin vauvojen keuhkoja kypsyttämään ja jäin osastolle lepäämään yöksi, tänään laitettiin toinen piikki ja loppuviikosta katsotaan taas mikä tilanne on. Pääsenkö mahdollisesti kotiin jatkamaan lepoa vai miten olisi vauvojen kannalta paras. 

Onnekseni pakkasin varuiksi viime viikolla poikien sairaalakassin valmiiksi, ja tajusinpa toissapäivänä pakata myös omani. Viikko sairaalassa ilman omia hygieniatarvikkeita tai läppäriä, puhelimenlaturia ja naposteltavia olisi jo ihan liikaa. Nyt toivotaan että oma tilanne pysyy hyvänä ja pojat hyvinvoivina niin saadaan vielä muutama lisäviikko aikaa vauvoille kasvaa!