Pieni esittely lienee paikallaan, nyt kun uusi elämäntilanne on jo esitelty. Läppärin takana ylikasvanut tukka nutturalla rämpyttää 27-vuotias yhden lapsen äiti, ammattiurheilijan puoliso, siivousfriikki suorittaja, joka ottaa jokaisen mahdollisen lepomahdollisuuden avosylin vastaan. Ollaan muutettu puolison kanssa kahdeksan yhteisen elinvuotemme aikana tähän mennessä kuusi kertaa, joista kolme kertaa uuteen kaupunkiin. Tällä hetkellä asutaan reilun sadan kilometrin päässä perheistämme ja tukiverkosta, mikä on 300 kilometriä vähemmän mitä esikoisen kanssa.

Meidän esikoinen Mila on uhmaikää uhkaavasti lähestyvä touhukas pieni ihmisen alku, jolta ei puutu omaa tahtoa tai temperamenttia. Vuoteen ja kahdeksaan kuukauteen on mahtunut vaikka ja mitä. Mila on kova tyttö syömään ja laulamaan, mutta ei juurikaan arvosta nukkumista tai minkään odottamista. Puoliso omistaa maailman rautaisimmat hermot ja on myös syy meidän perheen jatkuvaan muuttamiseen. Hänen ansiostaan ollaan myös nähty ja koettu maata, tutustuttu mahtaviin ihmisiin, saatu ystäviä ympäri Suomen ja kasvettu yhdessä aikuisiksi, perheeksi. Hän viettää joka maanantai isä-tytär-päivän, tekee meille joka aamu aamiaisen ja leikkaa nurmikon kun siltä näyttää. 

Ja tähän perheeseen olisi tulossa vielä kaksi uutta perheenjäsentä, en malta odottaa että päästään tutustumaan heihin! Tähän mennessä toinen vauvoista on esittäytynyt patalaiskana elämästänauttijana, toinen tuntuu hytkyvän innostuksesta vähän väliä.