Laminaatti – tuo nykyajan lattianpäällystemateriaalien kategorinen imperatiivi. Koitapa miettiä jotain muuta materiaalia lattiaasi niin hyvin nopeasti niin läheisesi kuin oma alitajuntasikin alkaa syytämään vastalauseita. Vanhojen talojen oikeita lautalattioita lukuunottamatta missään muussa ei oikein vaan ole mitään järkeä. Muovimatto sopii vuokratalon kylpyhuoneeseen ja parketti eteerisesti sipsuttelevien eläkeläis-opettajattarien neitsytkammioihin, kaikilla muilla nuo on joko esteettisiä tai käytännöllisiä mahdottomuuksia. Mutta tämähän vain helpottaa valintojen tekemistä eli nostamme sille vasaran harhalyönneistä verisen peukalomme.

Laminaatin ollessa melko suurella mutu-varmuudella yleisin tai ainakin tällä hetkellä yleisimmin asennettava lattiamateriaali, alkaa myös sen asentaminen olla jonkinlainen jokamiesluokan taito. Esimerkiksi yli 70-vuotias äitini oli omatoimisesti asennellut laminaattilattiat kolmioonsa ja vieläpä varsin menestyksekkäästi, joten ihan henkilökohtaisen itsetuntoni vuoksi ei ollut mahdollista teettää tätäkään hommaa ammattilaisella.

Ja aika hyvinhän tuo nyt sitten lopulta onnistuikin kunhan vaan muistaa kunnon työkalut. Laminaattisaha, laminaattileikkuri ja kuviosaha oli omat valinnat urakkaan ja noistakin käytössä oli lopulta vain kaksi viimeistä. Käsisirkkeli olisi vielä helpottanut hommaa muutamassa kohdassa, mutta se nyt oli jäänyt mökille ja ajansäästö kuviosahalla jurruttamiseen olisi ollut hakumatka huomioonottaen negatiivinen. Seinänvierustojen halkaisuissa jälki olisi tosin sirkkelillä saattanut olla parempaa, mutta vanhan viisauden mukaanhan ne reunat jää kuitenkin aina listojen alle piiloon (paitsi että ihan varmasti jossain kohtaa ei jää ja listan alta pilkottaa ruma sahausreuna). Laminaattileikkureita muuten kannattaa katsella myyntipalstoilta, itse otin sellaisen haltuuni 10€ hintaan kotiovelle kuljetettuna ja aion pistää samalla rahalla eteenpäin.

Mutta sitten itse asiaan. Makkarin takaseinältä lähdettiin:

Ja paria hujausta myöhemmin oltiinkin jo ovella:

Mutta siihenpä se homma sitten hetkeksi seisahtuikin. Tuli ainakin selväksi ettei laminaatin asennuksessa aikataulua todellakaan lasketa pinta-alan vaan oviaukkojen määrän mukaan. Noita kahta palasta ja etenkin alimmaista sorvatesssa kului helposti enemmän aikaa kuin koko muussa huoneessa. Siisti asennustuloshan saavutetaan kun karmista sahaillaan koko sen reunan pituudelta pois laminaatin korkuinen pala johon laminaatti sitten ujutetaan. Tämä siksi että karmin peitelista ei ulotu karmin reunaan saakka ja ilman tuota upotusta laminaatin leikkuusauma irvistäisi parin sentin matkalta karmin vieressä. Tuossa upottelussa on oma hommansa varsinkin kun jokaisen kynnyksen kohdalla laminaatin palaseen sahattava kuvio menee melko mutkikkaaksi. Lisäksi kun vanhan talon seinät on paksuja kuin mitkä ja vielä kujeilevasti vähän joka suuntaan vinot niin siistien sahausten tekemisessä kestää ja kestää. Viisas ihminen mittaa kahdesti ja sahaa kerran ja helpoiten tuohon yhtälöön pääsee kun tekee ekasta mittauksesta pahvimallin jota sitten aikansa sovittelee ja tekee mahdolliset korjaukset ennen varsinaiseen tuotteeseen kajoamista. Säilyy ainetta ja mielenterveyttä. Voin kertoa. Lisäksi kannattaa aloittaa kunkin huoneen asennus aina siitä oletettavasti hankalimmasta kynnyksestä niin saa ensimmäisen rivin viksusti kynnyksen alle eikä tarvitse mäiskiä viimeistä palasta ponttiinsa yhtä paljon kuin minun tuota viimeistä kuvasta vielä puuttuvaa palasta. Naapurit kiittää. Voin kertoa.

Kynnyskonfliktien jälkeen olohuone jatkui taas rivakkaa vauhtia. Huomatkaa erityisesti askeläänieristeenä toimiva solumuovi ja terveisiä vaan isännöitsijälle joka hyväksyi kuvallisen todistusaineiston 115€ hintaisen tarkistuskäynnin korvikkeena. Tosin olen ihan täysin samaa mieltä kuvaustoimenpidettäni katselleen kaverin kanssa joka ihmetteli ihan koko sydämestään sitä mitä ihmettä kukaan saavuttaisi tuon askeläänieristeen pois jättämisellä. Mutta hyvähän se on aina varmistaa, meitä kun on niin kovin moneen junaan.

Karmien ja erilaisten listojen sahauksia helpotti onneksi Boschin monitoimityökalu:

Olohuone valmistui samaa tahtia aika nopeasti koska aavalla keskilattialla noita Cellon 2m pituisia XL-laminaatteja latoo aika hyvää vauhtia. Ja mielestäni siitä tuli ihan hyvä. On se nyt ainakin parempi kuin muovimatto vuodelta -57, vaikka pelottavasti silmä siihenkin alkoi jo tottua.

Olohuoneen jälkeen vuorossa oli eteinen jossa viimeistään varmistettiin teoria oviaukoista projektin kriittisenä polkuna pinta-alan sijaan. Eteisen pinta-alan piti olla huoneista pienin joten sen piti olla pieni aamupäivän oheisaktiviteetti. Ei ollut. Tuossa eteisessä on viisi oviaukkoa ja tein sitä kaksi päivää.

Mutta nyt se alkaa olla ohi. Toiseen makkariin ja vaatehuoneeseen vielä laittelen nuo joutessani. Niiden pitäisi olla helppoja. Pitäisi..

Kootut vinkit tuleville laminaatinasentajasukupolville:

• asennuksen kestoa ei määrää pinta-ala vaan oviaukkojen määrä (muut upotukset sun muut muodot sujuu oviaukkoihin verrattuna suorastaan helposti)
• mittaa kahdesti, sahaa kerran, pahville piirrellyt mallit auttaa
• muistakaa a) sopivat elämisvarat (kyselkää ja googletelkaa ja tehkää päätöksenne sen perusteella), b) sahailla karmien alitukset niin lopputulos näyttää nätimmältä
• laminaattileikkuri kannattaa hankkia ja niitä löytää myyntipalstoilta koska ovat keskivertorakentajalla/remppaajalle melko kertakäyttöisiä vehkeitä
• monitoimityökalu on oikeasti toimiva apu myös laminaatin asennuksessa
• nakertakaa omat kiilat elämisrakoja varten laminaattipakkausten pahvista niin säästätte useita senttejä urakan loppukustannuksissa
• älkää lyökö nuijalla/vasaralla ponttiin, se hajoaa aina jo kerrasta