Maalaaminen on aivan hirveätä touhua. Tai siis ei kaikki maalaaminen. Tykkään kyllä näpertää pientä siistiä pintaa ikkunanpokiin tai huonekaluihin tai vaihtoehtoisesti vetää isoimmalla mahdollisella pensselillä ulkomaalia puutalon seinään. Mutta kun asunnon sisäpintojen maalauksessa näistä kahdesta yhdistetään kamalimmat puolet eli iso pinta-ala ja vaatimus pikkutarkasta lopputuloksesta niin se vaan jotenkin murtaa minun henkisen selkärankani. Onneksi on vaimot ja ystävät joita voi työllistää. Siksipä olenkin ainakin tähän asti selvinnyt maalista puhtain käsin.

Mutta tasan ei käyneet onnen lahjat sille ammattimaalarinakin hommia tehneelle ystävälleni joka saapui remonttiretriittiin viime viikonloppuna. Ohjelmassa piti olla pikainen katon ja seinien maalaus jonka jälkeen loppuaika käytettäisiin tasan laminaatin asennuksen ja yleisen ajanvietteen välillä. Mutta niin ei ollut kirjoitettu. Sen sijaan onneton ystävämme veti kolmen päivän aikana kolme ja puoli kerrosta maalia olohuoneen yli kuusi metriä pitkään kattoon. Yksi kerta jäi puolikkaaksi koskapa se tuomittiin lauantai-yön pimeimpinä hetkinä epäonnistuneeksi jo puolivälissä siinä missä muiden kohdalla odoteltiin sormet ristissä ihan viimeisen läikän kuivumiseen asti. Mutta juovikashan siitä aina tuli tai ainakin liian juovikas ammattimiehen ylpeydelle vaikka minulle ne olisi varmaan ihan hyvin menneetkin läpi.

Tässä puhtain mielin ja suurin toivein räpsäisty kuva todennäköisesti ensimmäiseltä kierrokselta. Keltainen vaihtui valkoiseen ja kaiken piti olla hyvin. Maalina on täysivalkoinen Tikkurilan Siro Himmeä -kattomaali kuten jo aiemmin taisin jossakin postissa mainita.

Tässä vaiheessa puolestaan menossa suurella todennäköisyydellä jompikumpi kahdesta viimeisestä iteraatiosta. Koitin lohdutella hokemalla että onhan se nyt oikean värinen samoin kuin eräs omakotitalonsa jäteöljyn ja tärpätin seoksella maalannut puolituttu joka koitti rakennustarkastajalle täten puolustella täyttäneensä lain kirjaimen täysilleen. Huomatkaa myös oikeaoppisen siisti työasu kaikenmaailman maalintahrimien työhousujen tai vanhojen verskojen sijaan. Herrasmies on herrasmies myös hermoromahduksen partaalla.

Mutta nyt on lopulta katto maalattu ja kaikki onnellisia. Ja seinätkin meni siinä ohessa, niihin riitti yksi onneksi yksi kerta. Nyt olisi vielä eteinen ja toinen makuuhuone pintoja vaille joten pitää hieman juonia kenet saan huijattua niitä maalaamaan vai joko vaimo suostuisi palaamaan anoppilasta takaisin työmaalle.