Herään auringonpaisteeseen. Tunnen ihmeellistä energiaa ympärilläni. Laitan Gasellien uusimman levyn pyörimään. Fiilistelen hetken musaa ja aurinkoa. Pyyhin pölyjä, kuuntelen musaa, fiilistelen. Imuroin, kuuntelen musaa, fiilistelen. Syön, kuuntelen musaa, fiilistelen. Lähden ulos, kuuntelen musaa ja fiilistelen.

Tiedän, oon ehdoton nautiskelija. Jotkut hetket, päivät tai viikot on vaan sellaisia, että niitä on pakko pysähtyä fiilistelemään. Usein joku hetki saa vaan tajuamaan, kuinka siistiä täällä on, kuinka siistiä elämä on, kuinka siistiä on elää, olla ja hengittää!

Joskus joku kysyin, että miten jaksan aina olla hyvällä tuulella ja niin positiivinen. En tiedä vastausta. Enkä koe, että olisin aina hyvällä tuulella. En todellakaan. Mutta sen tiedän, että osaan nauttia.

Tiedän, mistä tykkään. Tiedän, miten rentoudun parhaiten ja otan usein aikaa itelleni. On parasta vaan maata x-asennossa, kuunnella melankolista musiikkia, antaa ajatusten lennellä, katsoa koukuttavaa tv-sarjaa tai syödä hyvää ruokaa. Toinen, mistä tulee äärimmäisen hyvä olo, on urheilu. Rakastan sitä fiilistä, kun on antanut kaikkensa. Nautin myös meren läsnäolosta, ystävien seurasta, yön pikkutuntien tansseista, auringosta ja aamukahvista. 

Yksinkertaisesti teen joka päivä niitä asioita, mistä nautin. En voisi kuvitella tekeväni työtä, josta en nauttisi. En pakota itseäni tekemään mitään. Jos tänään ei huvita siivota, en siivoa. Toki joskus on pakko potkia itseään persuksille ja laittaa rätti heilumaan, vaikka ei huvittaisi, mutta silloin yritän hakea hyvää fiilistä vaikka musiikista.

Tiedän, että positiivisuushöyryni ja yltiöpäinen nautiskeluni saattaa välillä ärsyttää. Mutta pahinta olisi, jos tunteita tai fiiliksiä pitäisi peitellä. Totta kai kaikkien hymypäivien seassa on välillä sadekuuroja, jolloin koko maailmantuska painaa harteilla. Totta kai välillä ahdistaa. Ahdistaa hemmetisti. Sekin kuuluu elämään. Huonoista päivistä pääsee yli usein onneksi yöunilla ja seuraavan aamun tuomalla uudella fiiliksellä. Mutta, kun elämä kuljettaa keskelle repivää myrskyä, voi olla vaikea löytää mitään, mihin tarttua. Myrsky voi viedä voimat. Se voi viedä mennessään. Vastoinkäymiset kuuluu elämään. Mutta ajatus siitä, että kaikki tapahtuu syystä, auttaa ainakin mua kaikkien elämän sääolosuhteiden keskellä. Jotenkin luonteeseeni kuuluu myös se, että mulla on tapana unohtaa ikävät asiat tai olla ajattelematta niitä liikaa. Toki niitäkin on välillä hyvä kelailla, mutta huonoihin ajatuksiin on petollista unohtua.

Nyt mä aion nauttia tästä illasta, ottaa hörpyn elämälle. Laittaa arskat päähän ja suunnata parvekkeelle ilta-auringon loisteeseen. Otahan säki rennosti ja nauti vaan tästä hetkestä. Oot sen varmasti ansainnut! <3

Pus, Peppi <3