lapsettomien lauantai

Lukioikäisenä haaveilin isosta perheestä: puolisosta ja viidestä omasta pojasta. Talosta, johon saisi aina tulla. Parikymppisenä Brysselissä rakastuin ensimmäisen kerran päästä varpaisiin ja sain ensimmäisen kerran tutustua vastasyntyneeseen (johon rakastuin päästä varpaisiin). Elin vuosia vauvakuumeessa mutta elämä vei toisiin suuntiin. 

Ennen kolmikymppisiä mietin monta vuotta, haluaisinko sittenkään oikeasti lapsia vai onko se vain asia, joka täytyy tehdä. Tai entä jos en saakaan lapsia, onko se vain olosuhteisiin tyytymistä. Äiti tuli ensimmäistä kertaa äidiksi 27-vuotiaana, isä tuli ensimmäistä kertaa isäksi 31-vuotiaana. Ne kuulostivat kaukaisilta i’iltä, kunnes ne tulivat ja menivät. 

Kun tapailin ensimmäistä kertaa miestä, jolla oli jo lapsia, se ei ollutkaan kauheaa eikä pelottavaa. Se ei ahdistanut. Se näytti siitä miehestä ihan erilaisen puolen ja sai toivomaan, että oppisi tuntemaan ne lapset itsekin. 

Niihin lapsiin en koskaan tutustunut mutta moniin muihin kyllä. Au pair -perheen lapsiin, jotka ovat kaikki jo melkein aikuisia ja silti aina minun. Ottosiskon lapseen, joka teki minusta Riikka-pummin. Työkavereiden lapsiin, opiskelukavereiden lapsiin, ihan muuten vaan ystävien lapsiin. Lapsiin, joita saan viedä futismatseihin ja jotka vievät minut leikkeihinsä. 

Lapsiin, jotka ovat niin rakkaita, että sydämeen välillä sattuu ja silti sydämeen välillä sattuu, kun yksikään niistä ei ole minun. 

Tunnen naisia, jotka on saaneet jo teini-iässä tietää, etteivät koskaan voi saada biologisia lapsia. Tunnen monia naisia, jotka ovat saaneet keskenmenoja. Naisia, joiden lapset ovat syntyneet vasta hedelmöityshoitojen avulla. Naisia, joiden lapset eivät syntyneet edes hedelmöityshoitojen avulla. Sellaisia naisia kuin minä, elämäntilannelapsettomia. Tunnen miehiä, jotka ovat jo teini-iässä miettineet lapsilleen nimiä. Miehiä, jotka ovat parikymppisestä asti surreet sitä, että lasten saaminen on kiinni sopivan puolison löytymisestä. Samaa sukupuolta olevia pareja, jotka eivät kykene saamaan lapsia ilman kolmansia osapuolia. Ihmisiä, jotka sukupuolensa takia pakotetaan sterilisaatioon. Ja kaikenlaisia ihmisiä, jotka elävät omasta halustaan onnellisesti lapsettomina. 

Kun lapsenteosta vitsaillaan, kuulijana voi olla kuka tahansa heistä.

Tahaton lapsettomuus koskettaa joka viidettä. Äitienpäivää edeltävää lapsettomien lauantaita vietetään tänään 23. kertaa.