Talviloman Lapin reissumme alkoi Äkäslompolossa Ylläksen maisemissa lumikenkäillessä. Tai no Kana luotti enemmän omiin räpylöihinsä tunturissa kuin sille jättisuuriin lumikenkiin.

Matkan varrelta löytyi hieno puro.

Muitakin oli kävellyt tai hiihtänyt puiden lomassa kohti tunturia.

Jossain vaiheessa löysimme ensimmäisen maastomerkin ja huomasimme olevamme lähellä Varkaankurua. Tunturin laelle olisi ollut tästä vielä seitsemisen kilometriä, joten päätimme tyytyä kuruun, vaikka Kana olisi kuulemma kyllä jaksanut taapertaa tunturille ja sieltä vielä alaskin.

Varkaankurun kohdalla päättyi myös puuraja.

Kana Varkaankurun edustalla.

Mitäs Kana saa lähteestä? Kana kyseli.

Takaisin Kellokkaan luontokeskukseen tulimme Velhopolkua pitkin, jossa kävimme pikaisesti myös syksyn Lapin reissulla. 

Lumikenkäilyn jälkeen nousimme vielä Ylläksen huipulle.

Lapin reissulta on kotiuduttu, mutta huomenna matka jatkuu taas Leppävirran ja Kuopion suuntaan. Tässä kuitenkin muutama kuva maistiaisiksi Ylläksen huipulta.

Osuimme paikalle juuri sopivasti auringonlaskun aikaan.

Kauaa huipulla ei kuitenkaan pystynyt olemaan, sen verran kylmä viima hyökkäsi vastaan. Kanan mukaan sen höyhenet jäätyivät aivan täysin näiden parin kuvan aikana ja se kaakotti nopeasti takaisin taskuun.

Huipulle nousimme ja sieltä pois laskeuduimme gondolihissillä, mikä oli Kanalle kokemus. Välillä heilutti, mutta se ei menoa haitannut.

Kävimme myös Äkäslompolossa lumikenkäilemässä ja tutustumassa luontokeskus Kellokkaan näyttelyyn, Ruotsin puolella suuressa karkkikaupassa sekä Kemin Lumilinnassa, mutta niistä myöhemmin lisää jahka ehdin purkaa kuvia.