Kana ja Haukka halusivat tulla kertomaan, että täällä ollaan vielä, vaikka postauksia ei ole nyt hirveästi tippunut. Tuo pimeys, johon herää aamulla ja joka alkaa ennen töistä pääsyä, ei paljoa inspiroi, ja töissäkin on ollut tällä viikolla hieman kiirettä erilaisissa projekteissa. Mutta toivon mukaan tilanne paranee kevään lähestyessä…
P.s. Jos ihmettelette, takana oleva hirvi on Poro ja valkea kuono kuuluu herra Hakkaraiselle.
Kana pääsi eilen käymään Höljäkän Jurttivaaralla. Nousu entisen, metsittyneen hiihtokeskuksen huipulle on sen verran pitkä ja vaikea, että sinne mielellään tarvitaan lumikengät. Kana oli valmis lähtöön jo seitsemältä aamulla.
Jurttivaaralla Kana totesi, että lumikenkä on sittenkin sille hieman iso. Onneksi se samalla tajusi, että sillä on omat räpylät, jotka ovat melkein kuin lumikengät.
Urheasti Kana lähti taapertamaan kohti huippua.
Vähän tosin upotti…
Sitten upotti vielä vähän enemmän. Räpylät eivät tainneetkaan toimia aivan kuin lumikengät.
Sinnikkäästi Kana kuitenkin taapersi eteenpäin. Välillä se kotkotteli, että pitää odottaa, kun se ei yltänyt aivan samanlaiseen nopeuteen kuin lumikenkäilijä.
Lopulta taaperrus kuitenkin palkittiin ja Jurttivaaran huippu saavutettiin.
Komeita maisemia kelpasi Kanan mielestä ihailla.
Huipulta löytyi myös kota.
Sisään asti matkalaiset eivät menneet, mutta Kana poseerasi kodan ovella.
Alastulo oli jo helpompi, mutta reissu oli kuitenkin pienelle Kanalla rankka. Se simahti heti autossa.
