Syksyn pimetessä ja ilmojen kylmetessä Kana on alkanut haaveilla auringoisemmista seuduista. Koska sen siivet eivät vielä kanna aivan etelään asti, se päätti yrittää helpompaa reittiä: arpaonnea.
Voin kuitenkin sanoa, että näillä riveillä ja arpalipuilla ei kovin pitkälle pötkitä. Eli turha huolehtia, linjoilla pysytään edelleen.
Matkalla kotiin Kittilästä poikkesimme ex tempore Ylläksellä. Kana oli heti valmis tutustumaan Velhopolkuun.
Polun varrella oli erilaisia puisia veistoksia, joille ei kuitenkaan löytynyt mitään selitystä.
Kana arveli niiden olevan polun velhoja.
Polun alussa oli näköalatasanne kohti tuntureita.
Kana otti kontaktia puiseen hämähäkkiin.
Polku jatkoi kohti metsikköä.
Metsän keskeltä löytyi hieno soliseva puro.
Kana olisi kuulemma voinut jäädä loppupäiväksi puron varrelle.
Jouduimme kuitenkin palaamaan purolta takaisin autolle ja jatkamaan matkaa kohti Ruotsia, Haaparantaa ja sieltä kotia.
