Wawelin linna on yksi Krakovan tunnetuimmista nähtävyyksistä. Aluksi linna vaikutti Kanasta hieman liian uudennäköiseltä, eikä sellaiselta satujen linnalta kuin se oli kuvitellut. Pian linnasta alkoi kuitenkin löytyä vanhempiakin puolia ja lopulta se oli Kanan mielestä kiehtova sekoitus monen eri ajan arkkitehtuuria

Linnan kukoituskausi oli 1300–1500-luvuilla, minkä takia siitä löytyy sekä goottilaista että renessanssiajan henkeä.

Kana otti lähikontaktia linnanmuuriin.

Kana ihaili maisemia Wisla-joelle päin.

Vielä paremmat näkymät olivat Wawelin katedraalin tornista, josta näki Krakovan linnun näkökulmasta. Vallan sopiva näkökulma Kanalle.

Linnan pihalta löytyi myös pienoismalli Wawelin linnasta. Kana halusi muuttaa sinne heti, mutta suostui kuitenkin lopulta jatkamaan matkaa. Se olisi ollut vielä liian pieni muuttamaan omilleen.

Odotetuin hetki Wawelin linnassa oli, kun astuimme linnan alla olevaan lohikäärmeen luolaan.

Luolassa sanotaan asuneen aikoinaan ilkeä lohikäärme, joka pysyi kilttinä vain, jos sai syödä kerran kuukaudessa nuoren naisen. Lopulta kuningas kyllästyi tilanteeseen ja julisti kisan, jossa lohikäärmeen tappaja saisi hänen tyttärensä palkinnokseen. Monet epäonnistuiva tehtävässä, kunnes eräs köyhä mies täytti tappamansa lampaan sulfurilla ja vei raadon lohikäärmeen luolan eteen. Lohikäärme söi lampaan, mutta sille tuli sulfurista hirveä jano. Lohikäärme hyppäsi viereiseen jokeen ja juotuaan joen puolityhjäksi se poksahti. Mies sai kuninkaan tyttären vaimokseen, ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti. Lohikäärmettä ei siis enää ollut luolassa, mutta sen tassunjälkiä oli selvästi vielä jäljellä.

Luolan ulkopuolella sen sijaan oli lohikäärmeen patsas. Vaikka Kanaa hieman pelotti suuri ilmestys, urheasti se poseerasi sen vieressä.

Ensi viikolla menemme Krakovan ulkopuolelle, Wielizckaan. Krakovaan lähdöstä voi lukea täältä ja yleistunnelmista täältä.