Käsien pesua ja vessalauluja
Viime tiistaina ja keskiviikkona pääsin näkemään todellista Khmeriläistä kulttuuria ja elämää. Tähän asti olin lähinnä ihmetellyt puheita siitä, kuinka köyhä Kambodza on, ja kuinka rikkinäisiä ja puutteellisissa olosuhteissa ihmiset elävät täällä. Phnom Penhissä ollessa, olen nähnyt vain yllättävän kalliita ruokakauppoja, hienoja autoja, kalliita asuinalueita, surullisia kerjääjiä, sitkeitä kauppiaita ja roskaisia teidenvarsia. Kyllä, olen nähnyt köyhyyttä paljon enemmän kuin Suomessa, mutta kuitenkin määrällisesti se on ollut lähes Thaimaan luokkaa.
Tiistaina lähdimme jo seitsemän jälkeen maaseudulle etelään. Mukanamme oli paikallinen pastori, khmeriläinen keskuksen nainen, sekä Laosin suomalainen lähetystyöntekijä, joka oli täällä pitämässä terveys- valistuksia ja koulutuksia. Matkustimme kolme tuntia, jonka aikana maisemat muuttuivat täysin. Näin elämäni ensimmäistä kertaa buffaloita, aasialaisia riutuneita lehmiä, riisipeltoja ja hurjan kauniita lootus- peltoja! Maaseutu ympäröi meitä, ja pienten teiden päässä odotti kylä, joka eli lähes täysin omavaraisesti.
Fida International, jonka kautta olen lähetysharjoittelussa, tekee yhteistyötä kansallisen CHE (Community, Health, Economy) – järjestön kanssa, jonka on tarkoitus edistää Kambodzalaisten terveydenhuoltoa. Olimme sen tiimoilta tutustumassa tämän köyhän kylän työhön. Kyläläiset olivat kokoontuneet yhteen ison pressun päälle ja hymyillen, kumarrellen ottivat meidät vastaan. Esittäydyimme tulkin välityksellä asukkaille ja seurasimme sekä aikuisten että lasten CHE- valistustunteja.
Tunnit ovat kylällä kerran viikossa ja kestävät noin tunnin verran. Aiheet vaihtelevat tautien ehkäisystä, terveydenhuoltoon ja hygieniaan. Tällä kertaa aikuisilla oli aiheena Dengue – kuume ja lapsilla käsien pesu. Oli uskomatonta kuulla, kuinka käsien pesua voidaan opettaa lapsille lähes tunnin verran! Mutta näille ihmisille, kaikki se tieto on uutta ja erittäin tarpeellista.
Lastentunnit sisältävät paljon interaktiivista tekemistä, joka pitää lasten mielenkiinnon terävänä. Ensin laulettiin moskiitto- laulu, jonka jälkeen CHE- opettaja näytti erilaisia kuvia käsienpesutilanteista, sekä käsienpesu ”tekniikoista”. Samalla hän kyseli kuvista jotakin lapsilta, jota en ymmärtänyt, mutta lasten innon ja mukana olon näin. Tunnin lopuksi paikallinen pastori kertoi lyhyen Raamatun kertomuksen ja jakoi lapsille keksejä, ja aikuiset saivat pyykinpesuainetta, jokainen omaan perheeseensä.
Söimme tuona päivänä pastorin luona, jossa he olivat valmistaneet meille paikallisen ruuan riisistä ja kissakalasta. Tutustuin heidän pihapiiriinsä, jossa vilisti kanoja, ankkoja, possuja, lehmä, sekä lähiseudulla oli heidän riisipeltoja ja kookospuita. Saimmekin nauttia jälkiruuaksi kookosvettä, jonka joku talon miehistä tiputti palmusta meidän edessämme. Uskomaton elämys…
Päivä oli hurjan pitkä. Olimme käytännössä vain 3,5h paikan päällä, mutta matkoihin meni 7h. Aurinko, matkustaminen ja huonot yöunet tekivät minusta tosi väsyneen. Paluumatkan nuokuin lähes kokonaan. Matkamme oli pidempi myös, sillä alkoi sataa kaatamalla vettä. Täällä vesisade tarkoittaa lähes poikkeuksetta kaatosadetta, se tuottaa tulvia, ja se taas aiheuttaa liikennekaaoksen ja ruuhkan. Olimme Phnon Penhin keskustassa lähes 2h ruuhkassa. Todella turhauttavaa.
Keskiviikkopäivänä lähdimme jälleen kylävierailulle, tällä kertaa itään vain 2h matkan päähän. Siellä meitä odotti innokas lapsilauma ja heidän vanhempansa samassa tilassa. Kuuntelimme opetusta vessassa käynnistä ja saimme nähdä maailman hauskimman valistuslaulun, jota laulettiin paaljon. Sanat menivät suomeksi näin:
”Kun menet vessaan,
kun menet vessaan,
pese kätesi,
pese kätesi,
jos et tee sitä,
jos et tee sitä,
saat ripulin,
saat ripulin.”
Sävelmänä toimi melodia Missä on peukalo? -laulusta. Tällä kertaa ihmiset saivat lahjaksi shampoota ja keksejä. Samalla seurasimme uskomattoman taitavia naisia, jotka tekivät palmusta koreja, mattoja, ja pieniä rasioita meidän edessämme. Olen nähnyt niitä vain kaupoissa, mutta nyt sain seurata niiden tekoa. He valmistavat niitä myyntiin, ja yhden korin valmistukseen menee vain 30minuuttia!
Vierailimme päivän lopuksi yhden perheen luona, jonka lapsi oli kummilapsena. Tässä kylässä tehdään siis myös kummilapsityötä yhteisökummi – periaatteena. Saimme kuulla elämästä maaseudulla, jossa ihmiset ovat tyytyväisiä elämäänsä. Heillä on paljon maataloutta, CHE- työn ansiosta he ovat saaneet vessoja ja ohjeistusta maaseutuun ja terveyteen. He ovat myös onnellisia siitä, että heillä on perhe yhdessä koolla pitkään. Voi, kun nautin tuossa kylässä olosta, ja heidän ihanasta asenteestaan!