Kaipauksien äärellä

Loppuviikkoni hellitti otettaan, ja työpäivät olivat jotain hyvin epämääräisiä ja vapaamuotoisia. Samalla kerkesin tutustua paremmin täällä olevin lähetteihin, sekä päästä hieman sisälle Phnom Penhin ”turistikohteisiin”.

 

 

Kaukana läheisistä ja perheen kodista, tulevat hengelliset asiat ja Jumala minulle paljon merkityksellisemmäksi ja tärkeämmäksi kuin kotona. Jano uskovaisten ihmisten äärelle ja Jumalan yhteyteen on suuri. Yksin eläessä, koen arvostavani vielä enemmän kuin Suomessa sitä, että ympärilläni on myös ihmisiä, jotka omistavat saman arvomaailman. Se kun ei ole tässä buddhalaisessa maassa todellakaan itsestäänselvyys. 

 

 

Torstaiaamuna kokoonnuimme ystäväni Saran luokse suomalaisten lähettien tiimipalaveriin. Odotin aamusta virallista, asiapitoista, mutta se olikin kuulumisten vaihtamista ja Kambodzan luontopaikkojen, sekä turistikohteiden pohtimista. Kaukana virallisuudesta! Lopuksi rukoilimme myös yhdessä ja lähdimme syömään lounasta kahvila-ravintolaan Javaan. Minulle tuolla aamulla oli suuri merkitys. Kaipaan enemmän kohtaamisia, yhteyttä ja jakamista. Olen saanut tavata upeita ihmisiä, mutta näin lyhyessä ajassa ne ovat vielä tuttavia. 

 

Samana iltapäivänä lähdimme paikallisen khmeriläisen englanninopettajan Roadin kanssa keskustaan etsimään käsityötarvikkeita nuorisokeskuksen käsityötunteja varten. Kiertelimme pari tuntia Russian Marketilla ja muissa lähimarketeissa jutellen samalla arkisista ja historiallisista asioista. Samalla reissulla pääsin myös maistamaan paikallista herkkua, ”sokerijuomaa”. Se kuulosti ällöttävälle, ja maistui myös omaan makuuni liian makealle, mutta samalla se oli tosi mielenkiintoinen. Se valmistettiin pampun näköisestä kasvista, joka oli sokeria. Tuntui hurjalle, että tuosta puunnäköisestä kasvista tuli juomaa.

 

 

Perjantaipäiväni oli kenties viikon hienoimpia päiviä. Lähdin aamulla hakemaan pyöräni lähettiperheen luota, jonka saan Kambodza-ajalleni lainaan. Tuntui niin vapauttavalle ajaa sillä liikenteen seassa! Tuuli viilensi polkemisiani enemmän kuin jalkaisin liikkuessa, eikä aikaa mennyt niin kauan kuin jalkaisin. Nyt en enää olisi kenties niin riippuvainen motokuskeistani ja muiden kyydeistä, sillä pyörällä pääsisin laajentamaan reviiriäni. Ensimmäinen reissuni pyörällä johti minut paikalliseen paratiisiin ”Dyvith” – Fittness – keskukseen. Hankin sinne viime lauantaina 10 kerran kortin, jonka hinnaksi tuli Khmerin uuden vuoden tarjouksen vuoksi vain 36 dollaria. Törkeän halpa oli siis, niin hienosta paikasta. Dyvithin tapaisia paikkoja, en ole nähnyt missään Suomessa. Siellä on tennis-, sulkapallo- ja pingiskentät. Pihalla on palmujen seassa kuntouimarata, sekä lastenallas. Sisällä on suuri kuntosali kymmenine juoksumattoineen. Pukukoppejen vieressä on höyrysauna- ja tavallinen sauna, sekä kuuma- ja kylmäallas. Paratiisi. Se se on, kaiken tämän köyhyyden ja roskien keskellä. 

 

 

Kuumassa on raskaampaa harrastaa juoksua, joten senkin puolesta kuntosalilla treenaaminen tuntuu täällä tärkeämmälle kuin Suomessa. Muutenkin kävelyä tulee täällä huomaamatta paljon, joten on kiva treenata välillä kunnon lihaskuntoa. Joka päivä hikoillessa on yllättävän kiva käydä myös saunassa. Ei niiden lämpötilat toki, mitään Suomen saunojen lämpötiloja, mutta puhtaaksi siellä tulee. Kylmä- ja kuuma-allas nauratti myös itseäni. ”Kylmäallas” kun on +17 – asteista… Siis Suomen järvivesien lämpöistä. Mutta kontrasti se silti on täällä, varsinkin kun kuuma-allas sen vieressä oli yli +40 asteista. 

 

Perjantai oli kaiken puolin tärkeä päivä levon ja akkujeni kannalta. Yksin treenaamisen lisäksi lähdin iltapäivällä lähetti Leenan luokse. Pääsin käymään ensikerran myös paikallisessa kansainvälisessä kristillisessä koulussa. Se oli upea koulu! Joka perjantai koulu järjestää ”päätösjuhlan”, jonne jokainen alakoulun luokka tulee vanhempineen. Jokainen luokka vuorollaan järjestää ohjelman, joka sisälsi tällä kertaa ylistyslauluja, draamallisen Raamattu opetuksen, sekä viikon ”Super kid” – lasten palkitsemisen. Koulu antaa kunnialappuja joka viikko jollekin luokan oppilaalle, joka on ollut erityisen reipas, ystävällinen tai tehnyt jotain speciaalia. Kaunis ajatus kannustaa lapsia, varsinkin kun se tapahtuu viikoittain, on varmasti jokaisella mahdollisuus saada se. Normaalisti en kannata palkitsemista, mutta tasapuolisuuden tapahtuessa, se on varmasti toimivaa. 

 

 

Koulu oli sisustettu kauniisti. Siellä oli ympäriinsä tauluja ja maalauksia, joissa oli Raamatun tekstejä. Luokat olivat moderneja ja kauniita, ja koulua ympäröivät suuret alueet ulkoilumahdollisuuksineen. Lastenhaun jälkeen pääsin viettämään iltapäivää Leenan kotiin, nauttimaan hänen apulaisensa tekemästä pizzarullasta ja jakamaan elämää. Olen niin kiitollinen tuosta ajasta. Tällaiset kohtaamiset ovat niin merkityksellisiä minulle. Leena vei minut myös kotiin, ja sateiden ja tulvien vuoksi sain kuulla matkalla, että illan työni on peruttu. Tulvat olivat harvinaisen laajoja tuona iltana. Jouduin itsekin ensimmäistä kertaa kahlaamaan tulvien läpi kauppareissun vuoksi. Ihanaa, eksoottista elämää.

 

 

Ensi kertaan!