Eläköön savolaisuus!
Maailman ääriin matkustaminen ei ole hetken reissu ja teleportin päässä. Takapuolen lihaksia joutuu tosissaan kuluttamaan ja mielen lihaksia kehittämään odottamiseen ja kärsivällisyyteen.
Ukrainan lentokentällä, oli super hienoja valokuvia, joissa kuuluisia maalauksia oli lavastettu Ukrainalaisten sotilaiden ylle.
Istuessani vielä Suomessa bussissa, aloin miettiä, miten paljon etuja myös maalaisuus antaa maailmalla. Yleensä olen pitänyt ja ihmiset pitävät sitä haittana, kun jo Helsinkiin meneminen on ihmeellistä ja outoa. Muistan monet kerrat, miten olen kokenut erilaisuutta seurustellessani eteläsuomalaisten kanssa, sillä heihin verrattuna olen todella se savolainen juntti, joka ei ollut aiemmin nähnyt itsepalvelu kassoja ja kansainvälisiä uutuuksia. Miten silloin pärjäisi muualla, jos Suomikin oli näin eksoottinen?
Suomi on kuitenkin edellä niin monessa asiassa, että maailmalla sitä tuntee olonsa kotoisaksi savolaisena. Maaseutu on myös antanut paljon henkistä vahvuutta, mitä tarvitaan muualla. Busseja ei kulje kuin muutamia päivässä, niitä joutuu vaihtamaan usein ja tottumaan siihen, että yleensä pitää odottaa. Myöskään pitkät lentomatkat eivät tunnu niin ihmeelliselle, kun on tottunut kotimaassa matkustamaan pitkiä bussimatkoja päästäkseen edes siskonsa tai ystävien luoske. Se on totuttanut myös siihen, että lapsena vanhemmat patistivat ajamaan koulumatkat pyörällä, eikä laiskuutta hyväksytty autokyydin syyksi. Maailmalla näitä asioita tarvitaan. Siellä joutuu odottamaan, vaihtamaan, joustamaan ja olemaan kärsivällinen. Eläköön siis myö savolaiset! 😉
Matka Kambodzaani oli hyvin monivaihteinen. Lähdin oikeastaan jo edellisenä sunnuntai aamuna 8h bussilla siskoni luokse. Siellä saimme viettää yhdessä veljeni ja siskoni kanssa pääsiäispäivän, ja vielä pari päivää kahdestaan rakkaan siskoni kanssa. Se oli hyvää aikaa hyvästellä, keskustella ja nauraa – ja palautua bussimatkasta valmistautuen lentoihin. Keskiviikkoaamuna lähdin sitten ”oikeasti”. Lentoyhtiöksi valikoin elämäni ensimmäistä kertaa Ukraine International Airlines, ja luonnollisesti lensin Ukrainan Kiovan kautta. Tämä oli siis myös elämäni ensimmäinen kerta täysin yksin lentäen. Ylipäätänsä en koe olevani kokenut lentäjä, sillä sitä olen harrastanut vasta viimeiset vuodet ja yleensä aina mukana on ollut kokeneita, joiden perässä vain kulkea.
Maailman söpöin ”matkapaketti” oli Ukrainan pitkällä lengolla! Kotisukat♥
Kiovan lentokenttä oli pieni, ja kävelin sen päästä päähän hetkessä. Kauppoja ja ravintoloita ei ollut juurikaan, joten perinteisiä kauppakierroksia ei kovin harrastettu. Kentällä vallitsi ihanan seesteinen ja rauhallinen tunnelma, jonka vuoksi tuntui hyvälle istua ikkunan äärellä, tarkkailla ihmisiä, kirjoitella koneella ja lukea kirjaa – ja välillä jumpata.
Pitkä lento lensi yön yli Bangkokiin. Itselle tämä tarkoitti hieman tuskallista yötä nukkuen ja heräillen vuoronperään huonojen asentojen vuoksi. Välillä havahduin yöllä ihan säikähtäen, kun näin vain valoja alapuolellani ikkunasta. Hetken aikaa kävi unenomainen ajatus, olenko joutunut avaruuteen vai minne. Silmien tottuessa, henkäisin kauneudesta, minkä maailma näytti – maailma oli pienien valopisteiden peitossa ja koko maailma lepäsi yön pimeydessä. Vieruskaverikseni sattui ihana ranskalainen yksinmatkustaja nainen, jonka kanssa saimme vaihtaa samoja tuntemuksia naisena matkustamisesta.
Bangkokin lentokenttä oli minulle tuttu jo viime marraskuun Thaimaan aktioltani. Se on muutenkin mielestäni helppokulkuinen ja selkeä sen isoudessaan. Vaihtoaika meni itsellä puhelinta ladatessa ja yönjälkiä naamalta siivoillessa. Viimeinen lento Phnom Penhiin lensin Bangkok Airlinesilla. En ole varmaan koskaan saanut niin hyvää palvelua lentokoneessa, kuin tällä tunnin lennolla! Lippuun kuului lounas, kavit ja juomat, vaikka oli niin lyhyt lento.
Molemmat lentoyhtiöt, mitä käytin tänne matkustaessani olivat täysin uusiva minulle. Palvelu pelasi hyvin, ja niissä oli miellyttävä matkustaa. Ukraina airlinesille antaisin vain miinuksena näyttöruutujen puuttumisen paikoilta, sekä vähäisen juomatarjoilun. Bangkokiin saapuessa minulla oli tosi pahoinvoiva olo vain nestehukan vuoksi, sillä lennoilla ei ollut muuta juomista kuin ruokailujen yhteydessä. Esimerkiksi viime marraskuussa matkustaessa Russian Aeroflotilla, oli siellä koko ajan joku lentoemäntä kiertämässä läpi yön tarjoillen halukkaille juomista. Myöskään UIA:lla ei ollut ilmaista tarjoilua lyhyemmällä lennolla, mikä yleensä kuuluu lennoille. Muuten oli tosi hyvät lentoyhtiöt! :)
