Kahvin ja saippuan tuoksuinen koti
Sunnuntai iltapäivänä, pakkasin tavarani uudestaan matkalaukkuun ja lähdin pienen ”muuttokuormani” kanssa, uuteen kotiini. Olin nähnyt jo Suomessa siitä muutamia kuvia, ja olimme käyneet katsomassa asuntoa jo toisena Kambodza päivänäni. Mutta sunnuntaina, sain vihdoin asettaa tavarani sinne ja luoda asunnosta kodin.
Koska asunto oli tavallinen vuokra-asunto, ei siellä luonnollisesti ollut muuta kuin huonekalut. Suureksi siunaukseksi sain kuitenkin paljon astioita lainaan entisiltä harjoittelijoilta, sekä joitakin puuttuvia asioita lähettiperheeltäni. Tämä helpotti suuresti minua, sillä muuten olisin joutunut ostamaan vain pariksi kuukaudeksi astioita ja petivaatteita, jonka jälkeen ne olisivat jääneet -käyttämättömiksi. Asunto on kuulemma tyypillinen keskiluokkaisten Khmeriläisten koti. Se sijaitsee toisessa toisessa kerroksessa, jossa on samanlaisia huoneita vierivieren (siis rivi-kerrostalo). Kuitenkin, toisin kuin minä, paikalliset asuvat yhdessä huoneessa 2-3 muun ihmisen kanssa, jakaen siis saman parisängyn, yhden huoneen ja saniteettitilat. Ja asunto on perus makuuhuoneenkokoinen…
Ensimmäinen ilta tuntui tyhjälle. Olin tottunut elämän ääniin suomalaisessa ympäristössä, mutta yhtäkkiä kuuntelin vain autojen ääniä kadulta, tuulettimen hurinaa vieressäni, lapsen itkua jossakin seinien takana. Asunnossa myös haisi hieman ummehtuneelle ja yksi vaatekaappi aivan homeelle. Mihin olin oikein tullut?
Äänet vaikenivat kymmenen jälkeen ja yö tuli myös tähän osaan kaupunkia. Ilmastointi viilensi huoneeni, ja keskellä yötä jouduin jopa ensimmäistä kertaa Kambodzassa ollessa laittamaan ilmastoinnin yöllä pois päältä, sillä tuli liian kylmä! Naapurini heräsivät jo kuuden jälkeen, lähtien töihin, kouluihin ja lasten hoitoon.
Khmeriläisten keskellä on ollut ihana asua. Koti muuttui vähitellen kodiksi, kun sain tilattua siivoojan ja sisustettua sitä omilla vaatteilla ja tavaroilla. Kahvia keittäessä on asuntoon levinnyt miellyttävä tuoksu, sekä suihkun saippuan tuoksut raikastavat asuntoa. Asunnon terassista on tullut vakiopaikkani lukea kirjoja, ihmetellä kadun liikenteen menoa ja seurata, kuinka sade viistää katuja pitkin. Koti. Se minulla on. Koti, missä on hyvä olla. Missä olen, alkanut elää uutta elämää. Elämää, jossa menen paikallisten tapaan ennen kymmentä nukkumaan, heräten aamulla kuuden jälkeen juoksulenkille. Koti, josta on lyhyt matka moniin ruokamarketteihin, ravintoloihin ja kahviloihin. Koti, jossa vietän aikaa Taivaan Isäni kanssa, pidän yhteyttä Suomeen ja jossa lataan akkujani. Koti. Sen minä nyt olen saanut.