Itsekkäässä liikenteessä
Ennen tänne tuloa sain jo varoituksia tämän maan liikenteestä. Se on kaoottista. Olin silti tottunut ajatukseen Thaimaan liikenteestä, jossa olin myös huomannut liikenteen kaoottisuuden. Mutta Thaimaassa on tänne verrattuna todella selkeä ja hyvä liikenne!
Ajan myötä olen oppinut syyt tämän maan liikenteelle. Ymmärrän khmerejä, ymmärrän, miksi asiat ei toimi liikenteessä. Synkän historian puolesta, koko maa on aloittanut elämänsä vasta viime vuosikymmenien aikana vähitellen. Sen vuoksi liikennekin on uutta täällä. Ihmiset ovat lähteneet autoilemaan ja mopoilemaan ilman sääntöjä luoden vilkkaan liikenteen. Vasta sen jälkeen on alettu miettiä, pitäisikö liikenteessä olla jotain sääntöjä? Jokainen ymmärtää, että jos näin toimitaan, ei synny kuin kaosta ja hidasta muuttumista selkeämpään.
Liikennevalot ovat tulleet Kambodzaan vasta vajaa kymmenen vuotta sitten. Täällä näkee myös liikennemerkkejä, joissa varoitetaan liikennevaloista. Ihmisille ne ovat uutta ja ihmeellistä. On tyypillistä ajaa edelleen päin punaisia, mutta pääosin ihmiset noudattavat valoja. Kaistaviivoja on alettu piirtämään viime vuosina, ja edelleenkin olen nähnyt niiden piirtämistä. Myös ns. kaistaporsaita on rakennettu vasta.
Se mikä täällä on sitten kaoottista, on liikennekäyttäytyminen. On normaalia nähdä ajoneuvoja vastaantulevien kaistoilla tai poikittain tiellä. Toisia ei kunnioiteta liikenteessä. Vaikka kambodzalaiset ovat muuten älyttömän ystävällisiä, kunnioittavia ja avuliaita, on liikenteessä eri meininki. Siellä pitää olla röyhkeä ja itsekäs, jotta pääsee liikkumaan. Suomalaisella ajotyylillä täällä ei voisi päästä minnekään. Täällä isommalla ajoneuvolla on aina etuajo-oikeus. Mopojen ja pyörien tulee väistää muita. Tööttäämällä voi mennä sekaan liikenteeseen ja viedä muilta tilaa. Sitä kuulee jatkuvasti täällä. Jokainen voi kuvitella, että kolareita tapahtuu täällä paljon. Moni pelkää sairauksia eksoottisissa maissa, mutta todellisuudessa liikenne tappaa 9 kertaa enemmän kuin taudit täällä. Se mikä on älytöntä, on ihmisten käsitys omasta ”hengestään”. Kypäriä ei aina käytetä, ne roikkuvat kyydissä tai ovat päässä aukinaisia, mutta eivät hyvin kiinni. Päiväsaikaan moni saattaa käyttää niitä, koska pelätään aurinkoa, mutta iltaisin ajatellaan, ettei kypärää tarvitse. Vaikka todellisuudessa, liikenne on silloin vaarallisempaa.
Liikenneruuhkat ovat täällä tyypillisiä. Etenkin sateenaikaan, koko liikenne menee tukkoon. Erään suomalaisen kysyessä paikalliselta syytä tähän, hän vastasi. ”Jokainen haluaa mennä kiireellä kotiin.” Hyvä ajatus, mutta ei oikein toimi, jos jokainen ajattelee niin…
Itse liikun täällä laina pyörällä. Alussa sen kanssa liikkuminen oli jännittävää, mutta nyt olen jo tottunut. Tarkkaavainen pitää silti olla jokainen hetki, eikä omille ajatuksille ole tilaa. Kerran olen jo törmännyt autoon, koska roskia lensi silmiini, ja auto ei väistänyt minua. Onneksi mitään ei sattunut, mutta säikähdin tilannetta todella.
Pimeän aikaan täällä ei kannata liikkua, sillä rattijuopot liikkuvat silloin enemmän (plus muut turvallisuusriskit). Suomalainen ystäväni täällä joutui todella vakavaan kolariin pari vuotta sitten, kun humalainen mopoilija törmäsi naiseen ja hän lensi maahan, jolloin kaikki kasvojen luut murskaantuivat. Täällä harvoin kolarit ovat itsensä vika.
Silti pelätä ei kannata. Aina voi sattua, mutta pelolla ei asiaan voi vaikuttaa. Varovainen pitää olla ja tarkkaavainen. Olen monesti motokuskini kyydissä ajatellut, että niin, vain pieni törmäys johonkin toiseen ajoneuvoon voisi tuottaa kolarin. Mitä vain, ja milloin vain voi tapahtua. Mutta silti tunnen rauhaa ja turvaa sydämessäni. Nämä asiat eivät ole minun käsissäni. Loppupelissä, olen vain pieni ihminen. Ihminen, jolla on oma vastuunsa, mutta jonka elämä on Suurissa käsissä. Ja haluan luottaa niihin Luojan käsiin.