Lentoon lähtö

Kanat eivät lennä. Ne räpyttävät siipiään nousematta silti lentoon. Sanotaankin, että meidän tulisi liitää kuin kotkat, jotka kuin makaavat tuulen yllä, eikä räpistellä maassa kanojen tavoin. Mutta jos kanalle annetaan kotkan siivet ja suuremmat tuulet, eikö se silloin lennä?

Ellu-Kanasta tuli Ellu-Kana, kun kävi seurakunnan lastenleirillä. Opettajana toimi hauska mies, joka tykkäsi kutsua häntä Ellu-Kanaksi, joka kerta nähdessään hänet. Ellu-Kana jäi elämään, meni nettiin ja ilmiantoi itsensä siellä kanana – ja rakasti hän muutenkin kanoja hurjan paljon, luonnonlapsi kun oli. Ellu-Kana perusti myös blogin, jossa jakoi sen ajan elämäänsä käsitöiden, kirjojen ja keittiön äärellä. Ellu-Kana kuitenkin kasvoi aikuiseksi kipujen ja kriisien keskellä, jolloin elämä tuntui kirjaimellisesti kanan räpiköinniltä. Unelmia ei voinut saavuttaa, kun lentää ei osannut, ja katse oli liian matalilla orsilla.

Tänä päivänä tämä kana, on pakannut rakkaan punaisen matkalaukkunsa ja on valmiina seikkailuun. Ei katse viistä enää maassa, eikä siivet muodostu kanan suljista. Se lentää, suurempien siipien suojissa – ja se lentää elämään. Ellu-Kana on valmis elämään, muttei valmis elämässä. Hän rakastaa Luojaansa, ja tahtoo auttaa myös muita luotuja. Hän tahtoo kohdata sen, joka kaikkein pienin ja heikoin, rakastaa sitä, joka ei rakkautta tunne. Siksi Ellu-Kana lähtee Kambodzaan kahdeksi kuukaudeksi harjoittelemaan auttamista ja itsestään antamista.

Ps. Blogin kirjoittana toimii 20- vuotias luonnolapsi, joka tulee jakamaan blogissa tunnelmia ja mietteitä maailmalta, arvosteluja kirjoista ja luovia ajatuksia. Mukana kulkee toisinaan myös 28- vuotias sisko, joka etsii myös paikkaansa Luojan suurissa suunnitelmissa.