Niin kaukana kuin pippuri kasvaa
Kun siskoni oli ollut seuranani vasta reilun vuorokauden ajan, pakkasimme reppumme ja lähdimme bussilla kohti ensimmaistä lomareissuamme täällä. Minun oli tarkoitus käydä jo edellisena viikonloppuna Kampotissa, mutta koska vaalit sotkivat suunnitelmani, siirsin lippuja viikolle jolloin siskoni tuli.
Matka Kampotiin meni mukavasti ilmastoidussa bussissa istuen. Itseani jopa palelsi matkanaikana, ja yritin kietoutua mukaan lähteneen pyyhkeeni sisään. Perillä tapasimme suomi-tiimimme pariskunnan, seka heidän tyttärensa Saran. He olivat myös tulleet edellisenä päivänä yhden yön lomalle Kampotiin. Vietimme heidän kanssaan iltapaivan syöden ja kahvitellen ravintoloissa. Oli ihana olla vain ja jakaa elämää.
Ensimmäisenä päivänä kävimme ”Auringonlasku”-risteilylla. Pilvisyyden ja sateisuuden vuoksi, emme kuitenkaan nähneet auringonlaskua. Sen sijaan pysähdyimme ihmettelemaan tulikärpästen tanssia pimeyden tullessa paikalle. Rohkeina suomalaisina, myös hyppäsimme laivasta uimaan voimakkaasti virtaavan jokeen.
Kokemuksena halusimme nukkua yömme ”Bamgroo”- guesthousessa, joka tarkoitti nukkumista pienessä bambu-majassa. Yllämme oli hyttysverkko ja propellituuletin. Koska Kampot sijaitsee lähella merta, on siellä huomattavasti viileämpi saa kuin Phnom Penhissa. Senkin vuoksi yö tuntui sopivan lämpöiselle, vaikkei virallista ilmastointia ollutkaan.
Siskolleni tämä loma oli melko rankka aina aamuisin. Toimin kuin matkanjärjestäjä suunnitellen kaiken ohjelmamme, mutta olin unohtanut huomioida aikaerorasituksen. Joka aamu jouduin hoputtamaan siskonani hereille, jonka kroppa luuli olevansa viela Suomen ajassa.
Toinen päivämme valkeni varhain guesthousen pikaisella aamupalalla. Sade ripsutti sadettansa, ja me puimme sadeviittamme paalle. Olimme edellisena paivana varanneet meille Maaseutu-opas kierroksen, jonne lähdimme henkilökohtaisen oppaamme kanssa. Ajoimme kolmestaan skootterin kyydissa, jonka ohjaajana toimi erittain ystävällinen, palvelualtis ja hyvää englantia puhuva khmer-opas. Pysähdyimme paivan aikana suolapeltojen luokse, katselemaan maanviljelijoiden maankyntöa lehmien avulla riisinviljelya varten, Buddhalaisen temppelin luolastossa, vesiputouksilla ja pippurifarmilla.
Etenkin pippurifarmi oli todella mielenkiintoinen elämys. Saimme farmilla oman oppaan, joka esitteli ja opetti meille Kambodzalaisen pippurin kasvatuksesta, joka on ihan maailmankuulua. Samalla farmilla kasvatettiin myos lukuisia hedelmia, joiden kasvualustaa en ollut koskaan nähnyt. Saimme maistella erilaisia tuoreita pippureita, seka ostaa niita tuliaisiksi. En ollut koskaan aiemmin edes tiennyt, missa pippuri kasvaa!
Myös luolaseikkailu oli itselleni kuin lapsuuden unelmien toteuminen. Patikoimme luolille aidossa viidakossa, jossa naimme apinoiden hyppivan puussa (elämäni ensimmäinen apina), seka monien hyönteisten konsetteja. Luolissa kavelimme, kiipeilimme hieman ja näimme lepakoiden tanssia ympärillamme. Sateentakia emme päässeet kaikkialle, silla kivet luolassa olivat muuttuneet liukkaiksi.
Päivän aikana näimme todella paljon. Oppaamme alkoi tuntua kuin ystävälle, joka johdatteli meitä sinne, mikä kiinnosti. Hän tiesi paljon asioista ja huolehti turvallisuudestamme. Lounaalla kavimme paikallisessa ravintolassa, joka oli aivan joen vieressa. Istuimme lattialla jakaen kolmestaan merenelavan ruuan khmerilaisittain jakaen samalla myös elämää.
Reissu Kampotiin oli mieltä avaava, virkistävä ja opettava. Paluumatkamme sielta oli pienia jännityksia ja vastoinkäymisia taynna. Olin ensinnäkin ostanut vahingossa edelliselle päivälle paluulippumme, jolloin jouduimme ostamaan uudet liput (…ei ollut ensimmainen kerta…), olin unohtanut pankkikorttini mukaan, ja siskoni kortti ei kay taalla monessapaikassa. Uusien lippujen jalkeen olin kaytannossa rahaton. Akkumme oli myos loppunut molemmista puhelimistamme, seka puhelimeni liittyman balance, jota pitaa saannollisesti ostaa ja ladata.
Phnom Penhiin päästyamme, ostimme viimeisilla rahoilla tuktukimme ja nauroimme reissullemme.
