Viidakkoleikkejä vieraalla maalla
Viime viikolla suomalaisten lasten koulu päättyi ja lapset kirmasivat kesälomille. Tämä tarkoitti myös itseni kohdalla uusia työtehtäviä. Vanhempien tehdessä töitä Suomeen lähtöön asti, olen auttanut heitä lapsenvahti hommissa aina silloin tällöin. Näitä tehtäviä on myös tiedossa lisää aina Suomeen lähtöön asti. Toisinaan otan hoiviini koko tiimin lapsikatraan, välillä vain yhden perheen lapset.
Olen vuosia tehnyt lasten parissa töitä, pitäen heille erilaisia kerhoja ja ollut ohjaajana leireillä, sekä tapahtumissa. Päiväkodeissa olen tehnyt myös paljon sijaisuuksia, ensimmäisen luontopäiväkoti harjoitteluni jälkeen. Kuitenkaan, en ole virallisesti koskaan ollut lastenvahtina/hoitajana. Itse olen oman perheen nuorimmainen, sekä suvun nuorin myös. Aivan lähipiirissä ei siis lapsia ole ollut, joista olisi tullut luonnollista kontaktia heihin, sekä lapsenvahti keikkoja. Aina olen kuitenkin ollut kiinnostunut tuosta tehtävästä, lasten kanssa olemisen tähden.
Lasten kanssa olemme olleet paljon lähipuistossa, jossa tekemistä on heillä riittänyt jalkapallon ja laitteissa pyöriessä. Ensimmäisenä päivänä järjestin myös viidakkoseikkailun lapsille, jonka lomassa pääsimme pelaamaan ilmansuuntaleikkiä, kävelemään karhun ja ravun tavoin, sekä loikkimaan pituushypyillä ”jokien” yli. Tänään jatkoimme viidakkoleikkiä omilla säännöillä ja lasten ehdoilla. Oli ihana heittäytyä tarinan valtaan ja olla mukana hetken aikaa lastenmaailmassa.
Satujen lukeminen on ollut tuttua puuhaa, ja tällä kertaa sitä on harrastettu englannin kielellä. Se on ollut itselleni myös hyvää aikaa harjoitella lausumista, sillä se on englannin kielen haasteitani. Yhtenä päivänä vierailimme myös koulun kirjastossa, joka on täällä auki kesäisin joka keskiviikko. Siellä oli ihana antaa lasten lukea ja leikkiä pihalla vapaasti ja tutustua samalla muiden lasten vanhempiin, jotka olivat myös omien lastensa kanssa siellä.
Lasten kanssa oleminen on ollut kivaa. Välillä hermoja on koeteltu, jos vahdittavana on useamman perheen lapsia, jolloin ristiriitoja joutuu selvittämään usein. Myös lasten levottomuus lisääntyy porukan mukana. Mitä vähemmän lapsia on, sitä enemmän siitä nauttii. Silloin voi oikeasti keskittyä heihin, olla läsnä olevana ja mukana heidän tekemisissään. Lapset myös itse ovat silloin innokkaita olemaan kanssani, kun taas isommassa porukassa seuraa riittää omista kavereista. Silloin taas omat hommani ovat passiivisen aktiivista vahtimista ja välien selvittelyä.
On arvokasta tietävänsä olevan hyödyksi, ja samalla kasvattaa omaa tuntemusta lapsiin ja heidän kasvatukseen. Tämä on jälleen uusi työ lasten parissa, josta voin oppia paljon.
