Palvelualojen kultamaa

Jo heti Kambodzaan tullessani, kiinnitin huomiota täällä oleviin ammatteihin. Monia aloja on, mitä en ole Suomessa tavannut ollenkaan, tai sitten ne ovat vain harvojen töitä. Kahviloissa ja ravintoloissa on lukuisia tarjoilijoita, joilla ei ole kiireestä tietoakaan. He seisoskelevat päivät odottaen asiakkaita. Täällä palkkataso on matala, ja periaatteena on tarjota töitä monille pienellä palkalla. Ihmisiä harjoitetaan työhön töissä, joten pienipalkkaisia harjoittelijoita näkee kaikkialla. Ihan hyvä palkka täällä on 400dollaria kuussa. Harjoittelijoilla se saattaa olla 60-100dollaria. Se kannattaa huomioida, että omasta mielestänikin täällä on kallis ruoka, joten muille se on vielä kalliimpaa… Tämän johdosta asunnoissa ihmiset asuvat isolla porukoilla ja yhdessä huoneessa saattaa olla kokonainen perhe.  Omassakin taloyhtiössäni on monia perheellisiä, jotka asuvat samankokoisessa kämpässä kuin itse, eli vain yhdessä huoneessa. Niiden näkemisestä tulee aina surullinen olo. Mutta, tässä muutamia ammatteja, mitä olen täällä törmännyt, mitkä ovat erilaisia kuin Suomessa.

 

 

Kauppakassipakkaajat

Minne tahansa täällä meneekin, on kassalla joku, joka pakkaa sinun kassisi. He ovat harjoittelijoita tai toisia myyjiä, jotka ovat siinä tehtävässä. Pienessä paikassa myyjä saattaa tehdä sen itse. Automaattisesti ihmiset pakkaavat tavarat muovipusseihin, joita täällä käytetään paaljon. Itse olen yleensä kieltänyt heitä antamasta sitä ja tarjonnut omaa kangaskassia.

Käsipaperin ojentajat

Näitä harvinaisia siivoojia ei ole kovin paljon, mutta useammassa paikassa niihin on törmännyt. Julkisissa vessoissa käydessä he ojentavat käsienpesun jälkeen jokaiselle käsipaperia. Kaunis ajatus, mutta suomalaisina on mietitty toimen hygienisyyttä… Paikalliset kun itse, eivät käytä edes vessapaperia eivätkä pese käsiä.

 

Kodin vartijat

Jokaisella talolla tai taloyhtiöllä on omat vartijansa. Omakotitaloissa asuvat hieman varakkaammat ihmiset, asuvat ns. boreo alueilla, mitkä ovat muurin ympäröiminä, ja sisäpuolella on monia taloja ja puistoja. Näiden muurien sisäänkäynneillä on portit ja vartijat. Sen lisäksi jokaisella talolla on omat muurinsa, sekä porttinsa. Itse asun ”kerrostalossa”, jonka ympärys on muurien ja piikkilankojen ympäröimä. Sisäänkäynnillä on aina joku vartija päivystämässä. Huvittavaa tässä on, että monesti kun menen ohi, näen vartijan nukkumassa. Yhdellä vartijalla on tapana pitää itsellään musiikkia edessä, mutta silti hän on täydessä unessa. Iltaisin eräs vanhempi vartijamme saattaa mennä vartijakoppiinsa makuuasentoon nukkumaan. Niin… mites se vartiointi unessa? Omat vartijani ovat silti älyttömän mukavia, ja heidän näkemisensä tuo aina hyvän mielen, iloisella hymyllään ja tervehdyksellä.

Vartijat eivät silti takaa täällä täyttä turvallisuutta. Korruption takia olen kuullut, että jotkut varkaat saattavat lahjoa vartijoista, jolloin he auttavat ryöstöissä. Sama toimii myös poliisien kohdalla.

Vartijat myös luottavat enemmän valkoihoisiin, kuin paikallisiin. Vaikka käyn kylässä suomalaisten luona ja menen heidän vartijoidensa ohi, on minulta vain kerran vartija kysynyt, minne olen menossa. Tätäkin olen miettinyt. Mistä he tietävät, kuka on varas, kun he päästävät vieraatkin kyselemättä sisään? Mutta yritys ja ajatus ovat jälleen hyviä!

Liikenteenohjaajat

Niin kuin viimeksi kerroin liikenteestä, on kaikki täällä liikenteessä hyvin uutta ja ihmeellistä. Sen vuoksi usein ruuhka-aikaan käytetään täällä perinteisiä liikenteenohjaajia. Poliisit tai toisinaan paikalliset siviilit, menevät keskelle tietä pillin tai pelkkien käsien varassa ohjaamaan liikennettä. Joskus tuntuu, että he vain sekoittavat ja tukkivat lisää liikennettä, mutta pääosin se auttaa. Arvostan huikeasti myös niitä paikallisia, jotka omasta tahdostaan tekevät tätä huomatessaan lähiliikenteen olevan tukossa.

Parkkimiehet

Täällä jokaisella kaupalla ja ravintolalla on omat parkkimiehet. He ohjaavat autot, pyörät ja mopot parkkiin, sekä merkitsevät ne antaen asiakkaalle tiketin oman kulkuneuvonsa merkkilapusta. Autoille he saattavat levittää pahveja tai suojia ikkunoiden eteen, ettei aurinko kuumenna liikaa autoja. Asioilta poistullessa he varmistavat turvallisen pääsyn liikenteeseen, mennen ohjaamaan tielle liikennettä. Parkkimiehet saavat peruspalkkansa kaupoilta tai ravintoloilta, mutta tapana on antaa heille myös tippiä. Tämä on siis samanlaista kuin Suomessa parkkimaksut – hieman perinteisemmällä tavalla vain. Pyörällä liikkuessa minun ei myöskään tarvitse huolehtia pyöräni turvallisuudesta tiketin ja merkkilapun vuoksi, mikä on helpottanut arkeani paljon. Valkoihoisena muutenkin on ulkonäöstä näissä asioissa hyötyä – parkkimiehet tunnistavat heti, että olen tulossa ja antavat oman pyöräni takaisin. Aina he eivät viitsi merkata pyöräänsä, sillä muistavat ilman sitäkin olevani pyörän omistaja.

Suojatiemiehet

Nämä miehet ovat samoissa töissä kuin äskeiset parkkimiehet, mutta tämä on extra palvelua. Toisinaan, kun vain kävelen kaduilla ja olen ylittämässä tietä, tulee lähikaupan parkkimies keskelle tietä pysäyttämään liikenteen pillein ja käsin, jotta pääsen turvallisesti tien yli. Se on ihan mahtavaa! Oma henkilökohtainen suojatie.

Kotiapulaiset/siivoojat

Nykyäänkin Suomessa on meillä kotiapulaisia ja – siivoojia, mutta ne eivät ole jokaisen hupia. No, eivät ne täälläkään, mutta silti olen ensimmäistä kertaa elämässäni tekemisissä heidän kanssaan jatkuvasti. Jokaisella suomalaisella on täällä oma kotiapulainen. He tulevat päivittäin muutamiksi tunneiksi, siivoavat, tekevät lounaan, sekä auttavat kotiaskareissa. Kotitöitä täällä on normaalia enemmän, esimerkiksi puhtaan veden puutteen takia, sekä yleisen pölyisyyden vuoksi. Sen lisäksi moni lähetystyöntekijä haluaa myös tarjota työtä paikallisille, ottamalla kotiapulaisen. Meille se raha on pieni, mutta heille äärettömän tärkeä.

Itselläni kuuluu myös vuokraani siivooja. Minulla ei ole edes mitään siivoustarvikkeita, muuta kuin tiskaus-, sekä pöydän pyyhkimisliinat. Siivooja siivoaa taloni kerran viikkoon, aina kun pyydän hänet. Ensimmäisen kerran se tuntui itsestäni tosi oudolle. Istuin sänkyni päällä lukien, ja katselin khmer naisen siivousta. Oli syyllinen ja vaikea olo. Minä istun täällä kuin jokin rikas ihminen, ja katselen kun toinen siivoaa kotiani. Se ei tuntunut oikealle. Yhteisen kielen puutteen vuoksi, en voinut puhua hänelle muuta kuin kiitoksia. Tämän jälkeen olen tottunut jo tähän ja alkanut nauttia siitä. Se tuntuu jo samalle, kuin olisin hemmottelussa. Vaikka vain kuuntelisin siivouksen ääniä tai katselisin sitä, huomaan sisälläni virtaavan hyvän olon hormoneja, samalla lailla kuin joku tekisi itselleni hemmotteluhoitoja, tai hierontaa.

Yksisiivoojien ryhmä toimii myös varhain aamulla, kun ihmiset vasta heräilevät. Viiden kuuden aikaan aamuisin liikkuessa, on katujen varsilla monia työntekijöitä hengityssuojaimet kasvoillaan ja luudanvarret käsillään työntouhussa. He lakaisevat katuja pölystä, roskista ja liasta, sekä keräilevät samalla roskia. Näiden siivoojien työtä on ollut ilo katsella niinä harvoina aikaisina aamuinani, sillä päiväsaikaan kaupunkia pitää hyvin sotkuisena ja likaisena. Silti paikalliset yrittävät huolehtia ympäristöstään ja sen siisteydestä, vaikkei sen tulokset kauaa kestäkään.

 

 

Tuktuk- ja motokuskit

 

Taksiliikennettä, ei Kambodzassa juuri ole, eikä julkistaliikennettä ole ollenkaan keskustassa. Sen sijaan maassa toimii hyvin aktiivisesti ja innokkaasti tuktuk- ja motokuskeja. Vaikka kulkisin vain kauppareissunverran jalan Kambodzassa, joudun kieltämään lukuisia tuktuk- tarjouksia sen matkan aikana. Tuktuk -kuskit ovat hyvin innokkaita ajajia, ja heitä on paljon täällä. Kilpailu on siis kova, ja asiakkaita halutaan, jotta elämässä selviäisi hengissä. Silti avuliaisuus kilpailevien kuskien välillä on ihailtavaa. Kun yksi kuski ei tiedä reittiä, tulevat kaverit neuvomaan kollegaa, ja ydhessä sovitaan toisinaan, kuka ottaa asiakkaat kyytiinsä. Tällaista ”veljesrakkautta” on ihana katsoa.

Sen lisäksi Kambodzassa toimivat motokuskit, jotka ajavat skoottereillaan ympärikaupunkia kuljettaen samalla pieneen korvaukseen asiakkaita. Itse suosin motokuskeja paljon, sillä yksin liikkuessa ne tulevat edullisemaksi kuin tuktuk.