Sallittu tappoväline
Laihduttaminen, dieetit, kehoviha, kalorit, kuluttaminen. Sanoja, mitkä kuuluvat useimpien ihmisten sanavarastoon ja elämään. Kirosanoja minulle, jotka nostattavat verenpainetta, sydämen sykettä ja paniikkia.
Moni yhdistää laihduttamisen ja ulkonäköpaineet nuoriin naisiin. Kuitenkin viime aikoina olen alkanut huolehtua ja huomata, miten moni mies elää samanlaisten paineiden ja riittämättömyyden keskellä. Naisten syömishäiriöistä ja kehonkuvanhaasteista puhutaan jonkin verran, mutta usein miehet ja vanhemmat ihmiset jätetään näistä keskusteluista ulkopuolelle. Kuitenkin tyytymättömyys ja pakonomaisuus on monille heistä liian tuttua.
Toisinaan on huvittavaakin, että mainitessani miespuolisille ihmisille syömishäiriö taustastani, vastaa moni siihen myötätuntoisesti, kuinka paljon tytöillä on varmaan ulkonäköpaineita ja elämä mediapaineen keskellä on varmasti hankalaa. Samaan aikaan näen, kuinka usein miehet (toisinaan myös nämä myötätuntoiset miehet) tarkkailevat päivittäin aterioitansa, valittavat syömisistään, jakavat ruokansa kiellettyihin ja sallittuihin, sekä pitävät tiukassa ja pakonomaisessakin kontrollissa oman liikkumisensa sekä elämänsä. Eivätkö nämä ole juuri niitä syömishäiriön piirteitä, mistä Syli:kin* puhuu? Missä vaiheessa miesten sallittiin leikkiä pakkoterveellisyydellä? Missä vaiheessa ajateltiin, että vain nuorten naisten sairaanloisen laihan häiriökäyttäytyminen on pahasta?
On surullista myös, kuinka vähän ihmiset tietävät epätyypillisiä syömishäiriöistä ja laihduttamisen vaaroista. Tiedetään, että anoreksia voi tappaa ja bulimia saa oksentamaan, mutta pakonomainen terveellisyys (ortoreksia), pakonomainen halu kasvattaa lihaksia (lihasmyfordia) ja ahmiminen (BED) ovat tuntemattomia käsitteitä, vaikka ne ovat jo niin yleisiä tänä päivänä. Jokaisessa niissä on myös anoreksiaan verrattavia ajatusmalleja ja vankiloita, vaikkei ulkopuolinen niitä heti huomaisikaan. Ajatellaan, että laihduttaminen on vasta haitallista, kun se on vaarallista. Näitä muotoja on myös vaikea tunnistaa siinäkin mielessä, etteivät ne fyysisesti aiheuta samanlaisia oireita ja vahinkoja kuin diagnosoitavat syömishäiriöt.
On myös surullista, miten moni ei vieläkään tiedä Älä laihduta – päivän** ideologista. Laihduttaminen koetaan edelleen normiksi ja välttämättömäksi etenkin, jos on ylipainoa. Moni ei ymmärrä, miten hyödytöntä ja vaarallista laihduttaminen on ja kuinka se myös tuhoaa puheillaan lähiympäristöä. Vaikka itse kuvittelisi laihduttamisen olevan kontrollissa, voi se jollekin toiselle aiheuttaa kipua ja houkutusta väärään suuntaan. Ja kuka sanoo, mikä on sopivaa ja normaalia? Kuka määrittää, mikä on turvallista laihduttamista? Me harvoin voimme kontrolloida laihduttamista, eikä kukaan tiedä, milloin se riistäytyy käsistä ja tuo sairauden.
Tänään on hyvä päivä pohtia omaa suhdetta kehoon ja laihdutuskulttuuriin. Tänään on hyvä päivä ilahduttaa, eikä laihduttaa. Tänään on hyvä muistaa, että me riitämme.
* http://www.syomishairioliitto.fi/syomishairiot/syomishairiot1.html
**http://www.syomishairioliitto.fi/ajankohtaista/tapahtumat/ala-laihduta-6-5.html