Tyhjyyden täyttämä Suomi
Sumuinen syysaamu värittää ulkona olevan ilman harmaaksi, ja mieleni karkailee takaisin maailman ääriin. Sinne, missä hiki virtasi vain varjossa olemalla, missä väisteltiin autoja ja roskakasoja, sekä saavutettiin hajuaistiin mitä kummallisimpia tuoksuja. Elämässä ei pyöri enää hetkeksi tutut tulleet asiat, vaan Suomi on ollut elämässäni jo parin kuukauden ajan.
On uskomatonta, miten niin lyhyt aika elämässä voi tehdä niin paljon. Suomeen paluun jälkeen elin reilun kuukauden ajan tyhjiössä, jossa mikään ei kiinnostanut eikä houkuttanut. Työnteko tuntui merkityksettömältä, suomalaiset ymmärtämättömiltä, enkä tiennyt silti, missä minun kuuluisi olla. Rakastan puhua omista kokemuksista maailmalla, mutta samaan aikaan niidenkin puhuminen on tuntunut vaikealle silloin, jos kuulija ei ole koskaan kokenut mitään samaa. Kuinka selittää toisessa kulttuurissa elämistä, kuinka selittää tunteiden muutokset, omat vaikeudet, riemunhetket? Olenkin nauttinut suunnattomasti aina, kun olen kohdannut ja elänyt jonkun kanssa, joka on myös ollut joskus maailmalla. Lyhytkin aika voi muuttaa paljon. Lyhytkin aika voi olla mielettömän merkityksellinen ja käänteentekevää.
Viileän kesän taittuessa syksyyn, alkoi oma innostukseni ja rakkauteni Suomea kohtaan syntyä. Se alkoi tuntua kivalle, kotoisalle, turvalliselle ja myös minun rakkaalle paikalleni. Pystyn hengittämään kaupungillakin lähes raikasta ilmaan, juoksemaan kotioveltani metsään, kuulemaan vanhempieni kotona hevosten hirnunnat päivittäin, ja tuntemaan oloni vapaaksi. En tarvitse miettiä kellonaikaa ja pimeyttä, mennessä ulos. Ei tarvitse pestä ja varoa jokaista suupalaa, mitä syö. Ei tarvitse ravistella roskia jalkapohjista, kun pöly tunkeutui siivouksista huolimatta jokapaikkaan. Olen myös hyväksynyt ja tykästynyt siihen elämäntilanteeseeni, mikä minulla nyt on. On aika oppia, on aika kasvaa, on aika oppia palvelemaan. Tätä kaikkea saan tehdä kenties seuraavat kolme vuotta Iso-Kirja – opistossa, jonne lähdin elokuussa opiskelemaan teologiaa. Sen tiimoilta tulen myös päivittämään blogia, kirjoittamaan niistä ajatuksista, mitä oppituntimme tuottavat (samalla teen erään kurssin tehtävää) ja kenties muutakin.
Aika on levätä, aika on oppia. Aika on tehdä ja rakentaa, aika on rakastaa. Aika on olla Suomessa. Aika on olla pikkuinen, Isän kämmenissä.
