Ruokajuttuja

Ruokajuttuja

 

Terve! Meni taas tunteisiin, joten pitää kirjoittaa. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on käynyt harvinaisen selväksi, että Suomessa joutuu lähes painimaan kadulla, jos erehtyy kertomaan pitävänsä enemmän jalkapallosta kuin jääkiekosta. Varsinkin Veikkausliigan katsomista saa aina perustella ja sille hymistellään alentuvasti. ”Et kai sä oikeasti sitä seuraa?” No vittu seuraan. ”Niin, mutta mikä on sun suosikkijengi ulkomailta, siis joku OIKEE FUTISJENGI?”. Sitten perään pakolliset ”onhan jalkapallo hyvä laji, mutta en jaksa sitä kaatuilua” ja ”lätkässä tulee enemmän maaleja”, minkä jälkeen alkaakin sadomasokistiliigan tuikitärkeän tiistaitaiston HPK-Pelicans kiimainen analysointi. Kyllä taas savu nousee niin ja menee huuruun! Herätkää kansalaiset!

 

Noniin mutta siis, miten tämä kaikki liittyy aiheeseen, ei liity, äläpä keuhkoa, no kun liittyy se. Nimittäin nythän on niin, että vaikka tietoisuus yhteiskunnassa kasvaa ja on näitä vihreitä arvoja ja ihmisiä kiinnostaa ruoan alkuperä ja ekologisuus, niin vittu ei muuten päde kaloissa. Samaa vähättelyä on tämä. Lätkäjunttikansa kantaa norjalaista lohta muovikassit soikeena K-marketista ja jopa kalamiehet tiputtelee takaisin kaiken paitsi jigillä saadut kuhat. Lahdessa, joka toki on Maailman Juntein Kaupunki, heitetään kuulemma 50 000 kiloa Vesijärven hoitokalastuksen tuotteena nousevaa särkeä kaatopaikalle vuosittain. Vittu 50 000 kiloa luomulähiruokaa! Lokeille! Jotka on muutenkin perseestä ja varastaa kunnollisten veronmaksajien lihapiirakat kädestä Kumpulan maauimalalla!

 

Kyllä ei tämä mahdu minun päähän. Afrikassa lapset kuolee nälkään ja meillä heitetään kymmeniä tuhansia kiloja täysin syömäkelpoista kalaa roskiin. Ja Lahi on vain vuoren huippu, valitettavasti. Asenneilmasto on mätä ja vähättelevä. Auta armias, kun menet rannalla kertomaan jollekin Mao Zedongille, että et meinaakaan sitä kassiin laitettua lahnaa antaa kissalle vaan syödä itse. ”Et kai sä oikeesti sitä syö?” Syön, perkele! Samalla kun katson IS Extralta tulisen PS Kemin peliä. Että niin. Alla pari tänä kesänä itse kalastetuille kaloille kokeiltua ja hyväksi havaittua reseptiä. Kokeilkaa, kommentoikaa ja jakakaa omat. Nih!

 

UUNILAHNA

Ota lahna. Suomusta ja perkaa.

Täytä lätyskän vatsaontelo oman maun mukaan. Itse suosin suolaa ja voita (koska vaari jo aikanaan opetti, että sydän -ja verisuonitaudit on kommunistien propagandaa) sekä hedelmiä, eritoten aprikooseja joista irtoaa paistamisen aikana mukavasti nestettä kalan lihaan.

Tee nahkaan pari viiltoa ja hiero niihin mausteita sekä sitruunaa.

Laita kala folioon ja paista uunissa 175 asteessa kunnes selkäruoto irtoaa sormilla vetämällä. Ruokajuomaksi suositellaan kylmää Sandelsia.

 

GRAAVISÄRKI

Irrota särjestä kylkipalat ja revi ne ruodottomiksi. Nahka saa jäädä, kunhan kala on suomustettu. Laita runsaasti suolaa, pippuria ja sitruunaa. Kääri kalalautanen elmukelmuun ja mene juomaan pari olutta. Mene nukkumaan, herää, käy töissä (tai kalassa jos on vapaata), vaihda mukavat vaatteet, katso uutiset ja hae kalat kaapista, kunhan ovat muhineet sen 24 tuntia ainakin. Syö perunoiden kanssa tai ruisleivän päällä. Vaimon sukulaisille tai omille työkavereille menee läpi siikana, kun vain pokkana väität. Ruokajuomaksi kylmää Sandelsia.

 

Kala.JPG

Tämä 400 gramman lätty päätyi savustuspönttöön, koska juhannus ja mökkihommat.

puheenaiheet vastuullisuus ajattelin-tanaan ruoka-ja-juoma

4.6.2016

No nyt on sellaista juttua, että minäpä menin ja ostin elämäni ensimmäisen jigisetin. Kalastustukun mukavalta myyjältä kysyin neuvoa ja se kasasi minulle kympin paketin ahvenjigejä. Vähän edelleen olin epäileväinen, kyllä aina on Lotto -lippa antanut hyvän tuloksen ahvenia metsästettäessä eikä ole tarvinnut mitään pelleillä, mutta niin olen nyt monesta lähteestä kuullut hyvää näistä, että päätin kokeilla sitten.

 

Kaverin kanssa mentiin Ruoholahteen sitten, ja ruvettiin jigiä heittämään. Ihan kalastamistahan se oli; perkeleen kylmä koko ajan kun tuuli eli koko ajan, siimat meni helvetinmoiseen sotkuun jo viiden minuutin kalastuksen jälkeen ja selvittelemiseen meni minulta ainakin vartti. Lisäksi ehdin käymään läpi koko kirosanavarastoni kolmella kielellä sekä vähän saksaksi, eikä mitään kalaa tullut tietenkään. Useamman kerran ahven seurasi jomman kumman jigiä ihan rantaan asti, mutta vaikka niitä kuinka yritti vielä sitä kallionviertä uittaa niin ei ottaneet! Kanavalta siirryttiin Kaapelia vastapäätä aallonmurtajalle, kun rehellisen oloinen humalainen suomalainen mies veneestään kertoi tutkallaan bonganneensa sieltä paljon kalaa. Ja humalaiset suomalaiset miehethän ei tunnetusti valehtele, eikä varsinkaan kalapaikoistaan, eli vinkki oli lähes satavarma.

 

Pari tuntia näpit jäässä heiteltiin, kunnes päätettiin lähteä kotiin viimeisen heiton jälkeen. No mitä sitten, no aivan, kyllähän te sen viimeisen heiton tiedätte. Kaverilla pannukarkea kiinni ja ylöskin se nousi, sellainen chihuahuan kokoinen ahven, ja kun ahvenhan on parvikala niin eihän siitä mihinkään lähdetty, vaan vielä tunnin ajan paiskottiin jigiä pohjaan, EIKÄ JUMALAUTA ENÄÄ MITÄÄN. Ei täkyn täkyä! Kyllä mahtoi niitä kaloja naurattaa makeasti. Ja kaiken päälle vielä epäilyttävästi Mao Zedongilta vaikuttanut lokki nappasi siitä vierestä elävänä ISON mustatäplätokon. Yritin saada videota niiden lyhyestä, melko huvittavasta taistelusta, mutta sotkuahan siitä vaan tuli. Sitä kyllä illalla vielä kotona kalapuikkoja syödessäni mietin, että 1) lokilla pitää olla saa-ta-nan kova ruoansulatus kun sen kalan kokonaisena ja elävänä söi ja 2) kyllä mahtoi sitä tokkoa vituttaa kuolla hitaasti lokin mahassa! Hyi tsiisus mikä tapa lähteä, tokkoparka!

hyvinvointi liikunta ajattelin-tanaan matkat