12.5.2016

Poika oli kuumeessa, joten kalareissua täytyi odottaa iltaan saakka. Yhdeksän aikoihin kuitenkin suuntasin kulkuni eilisen ottipaikalle. Toinen raksaäijistä, pohjaonkimies, oli tänäänkin tonteilla. Syönti jatkui ihan samalla tavalla kuin edellisenäkin päivänä. Kaikki karkean arvioni mukaan alta 150 grammaiset hopeakylkiset palauttelin takaisin Ahdin valtakuntaan. Kuusi kappaletta päätyi kuitenkin pussin pohjalle. Ja se täytyy sanoa, että tämä raksaäjä osoittautui varsin reiluksi hepuksi ja tarjosi allekirjoittaneelle pohjapyydykseensä tarttuneen lahnanjötkäleen. Merestä nousi myös sorva, pasuri (tai ainakin luulen, että se oli pasuri) ja kesän ensimmäinen ahven, joka tosin irrottautui ninjapotkulla koukusta ilmalentonsa aikana. Kyllä perkele on pakko sanoa, että hieman ärsytti se. Vaikka oli pieni ahven, niin silti. Täytyy varmaan mennä takaisin ja koittaa jollain sorvanpaloilla niitä sieltä kaivaa.

Edellisen päivän lahnaruokaa oli vielä jäljellä, joten kysyin naapurilta (siltä mukavalta vastapäiseltä, en alakerran kiukkuiselta ämmältä) haluaisiko se tuoretta kalaa. Vaikka on mukava mies ja kova urheilemaan, niin ei tiennyt mikä on lahna ja miten sitä laitetaan, mutta otti mielellään vastaan kun lupasin perata ja antaa reseptin. Yhdessä hehkutettiin miten hienoa on, kun saa läheltä kotia oikeaa luomuruokaa oikein kaksin käsin nostaa. Toivottavasti ei säikähtänyt ruotoja.