2.4.2016: Siikaongella

2.4.2016

Lähdin siikaongelle siihen aikaan, kun jengi vasta palaili baarista viereisiin asuntoihin. Aiemmin olen aina ollut sitä mieltä, että pohjaonginta on ”ihan tyhmää” ja ”kaukana kalastuksesta”, koska ”siinä ei oikeastaan tehdä mitään”. Toisin sanoen olin siis epäileväinen ja varautunut. Hienoja piirteitä ihmisessä. Viime keväänä sitten katselin Ryssänkärjessä virvelini kanssa suu mutrussa kun, Kummelia lainaten, Mao Zedongit kiskoi simona kalaa. Innoissani painuin vielä samana päivänä Hong Kongiin (Espooseen, perkele) ja ostin ne välineet. Seuraavana aamuna sitten Ryssänkärjessä rupesin ihmettelemään, että miksi tässä litkassa on niin vitusti koukkuja. Ostin tohinoissani silakkalitkan. Ja Mao Zedongit kiskoi taas simona kalaa.

Tänä vuonna hoidin ajoissa litkat reilaan ja laitoin ongen kuntoon jo illalla. Auttoiko mitään, no ei auttanut. Siellä istuin Takaniemessä perse jäässä Puolan armeijan villapaidassa ja litkin maitokahvia termarista. Kuinka tyhmä pitää ihmisen olla, että laittaa maitokahvia kalareissulle? Pilkkikausi jäi välistä kun en halunnut kuolla, joten selvästi ei vielä ollut fokus kohdallaan. Kalaa kuitenkin tuli! Ei tosin siikaa eikä minun onkeen, mutta lähtiessä ihan piruuttani kelasin sisään jonkun ryöstökalastajan hylkäämän vavan vermeet ja sieltähän löytyi parinkymmenen sentin mittainen kivinilkka! En ottanut kotiin vaikka mieli teki, toki siellä vastasin vittuiluihin, että saaliskausi on avattu.

Kuvaa en siinä tohinassa muistanut ottaa, joten lisäsin googlen kuvahausta löytyneen stock footage -version.