27.5.2016
Kun olin matkalla duunista kotiin, vaimo soitti, että sen ala-asteikäinen sukulaistyttö oli tulossa meille yökylään. Toki vaimolla itsellään oli jotain hommaa, eli kahden hyperaktiivisen ihmisenpoikasen (oma ja laina) perjantai-illan viihde oli minun vastuulla. No mitä tehdään, no mennään kalaan tietysti, hähähähä.
Sukulaistyttö ei ollutkaan koskaan käynyt kalassa, mikä tuli minulle shokkina. Kuinka voi olla lapsi jo kohta kymmenen, mutta ei ole vielä kalastanut? Missä kasvatuksen prioriteetit? Kyllä on vanhemman vastuulla, että lapsi oppii pyydystämään, tappamaan, perkaamaan ja valmistamaan kalan ennenkuin joutuu kouluun opettelemaan kaikenmaailman turhuuksia. Kumpi on hyödyllisempi taito kun zombieinvaasio alkaa, kalastus vai derivaattojen laskeminen, kysynpähän vaan? Ja sitten on vielä se karaistuspuoli. Kalastaminen on pahimmillaan niin vittumaista hommaa ja veristä sotkua, että kyllä kasvaa nöyrä ja hyvä ihminen ja kunnon veronmaksaja, kun sitä harrastaa pienestä pitäen. Ei muuta!
No vähän muuta taas kuitenkin. Eli siis kalaan mentiin ja sukulaistyttökin tuli mielellään mukaan. Lähdettiin ongelle sinne samaan tuttuun paikkaan, missä ollaan pojan kanssa käyty aiemminkin. En tiedä miten, mutta jotenkin poika pisti tohinoissaan onkivavan poikki ennenkuin itse sain edes matoa koukkuun! Perkele! Lähtiessä vielä arvoin, ottaisinko oman onkeni mukaan vai en. No otinko, no en tietenkään ottanut. Ajattelin, että pojan vavalla pärjätään. Viritin teleskooppivavan ylimmästä osuudesta sitten sellaisen 30 sentin pilkkiongen, jolla alettiin pohjamutaa nuohoamaan ja voin kertoa, että onhan sellainen nyt ihan perseestä. Mokoman aiheuttama kiehuminen unohtui kuitenkin hetkessä, kun alkoi kala syömään! Ei silloin ei kyllä enää haitannut ollenkaan, että onki oli lyhyt, ei sitä enää muistanut. Kaikki kolme siitä kurkittiin reunan yli henkeä pidätellen ja toivottiin, että se pomppiva koho painuisi veden alle. Ajattelin, että lahnankutaleita taas, mutta sieltähän alkoi nousta ahventa! Pari ruokakokoista saatiin ylös, ja kyllä oli kaikilla hymy korvissa, VOIN kertoa. Alla kuvattuna iltapalaksi voissa paistettua ahvenfilettä. Oli pirun hyvää, ei muuta!
Nami nami! Maistuis varmaan sullekin?