Aamulla paistoi aurinko ja tuulta ei ollut nimeksikään. Paska ilma kalansaannin kannalta, vaikka en kyllä tiedä vaikuttaako oikeasti, mutta niin harvoin saan kalaa että ehkä se vaikuttaa! Tai sitten minä en vain osaa kalastaa. Luulen, että kyse on siitä auringonpaisteesta. Eivät perkeleet syö liian lämpimällä, tulevat varmaan laiskoiksi ja miettivät vain pitäisikö ottaa virvokkeita, mutta ei nyt vielä voi virvokkeita ottaa, kun on vasta aamupäivä. No mutta siis vaikka oli paska ilma kalansaannin kannalta, niin oli noin muuten normaalisti ajateltuna hyvä ilma, joten kalaan oli mentävä. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna pikkubroidikin tuli mukaan. Paikaksi valittiin Sisä-Hattu eli saarelaisittain kahlis ja sinne sitten kahlattiin. Broidilla ei ollut varusteita, joten se loikki perille verkkarit käärittyinä ja släbärit jalassa. Hähähähähä.

No saatiinko mitään, no arvaappa, no ei vittu saatu. Siellä kivien ja karikkojen välissä kahlailin ja katselin laivoja. Yhden lusikkauistimen menetin johonkin kivenkoloon, missä vesi oli rinnansyvyistä. Sitä kun olin lähdössä vaihtamaan niin broidi alkoi kiven päältä huutamaan avuksi, sillä oli kala kiinni. Lähdin ryysäämään sitä kolmenkymmenen metrin matkaa tuli perseen alla kun ajattelin, että nyt se vetää sieltä sitä mittataimenta ja tunaroi kuitenkin perkele, mutta ahvenhan sillä oli. Parinkymmenen sentin pannukarkea körmyniska, mutta vedestä nostaessa broidi onnistui sen kuitenkin söhläämään karkuun. Samaa kohtaa haravoitiin vielä jonkun aikaa ja pari täkyä oli, mutta siihen se sitten jäi. Kahvi oli hyvää, mutta vitutti, että broidi välttämättä tunki omaansa maitoa. Haukuin sen kyllä siitä ja kysyin eikö ole lukenut blogia, heti alussa kävin läpi kuinka kalassa pitää juoda mustaa kahvia. Ihan sama minulle tykkääkö mustasta kahvista vai ei. Töihin meinasi tulla kiire.

Autolle juostessa nappasin vielä blogia varten kuvan aamun pääkallopaikasta taskurobotilla.