Vaihdoin Takaniemestä Ryssänkärkeen, kun piti olla saalisvarmempi paikka. No vitut oli. Aurinko kyllä lämmitti ihan mukavasti, ei tuullut ja muistin ottaa kahvin mustana. En jaksanut lähteä ennen sianpieremää liikkeelle joten parhaat ottipaikat oli varattu, mutta ajattelin, että ei se nyt voi metreistä kiinni olla ja heitin hieman poispäin lahdenpoukamasta, merelle päin. En tiedä, oliko metreistä kiinni vai eivätkö rasistisiiat arvostaneet belgialaisia (ulkomaalaisia) matojani, mutta ei saatana nypyn nypyä. Mao Zedongit sen sijaan kiskoi taas aivan simona kalaa. Ja kehtasivat vielä valittaa, että on tämä niin paljon huonompi kuin viime kevät. Meinasin sanoa, mutta en sitten sanonut. Muutenkaan en niille hirveästi puhunut, vaikka yrittivät moikkailla. Tämä siianonkijoiden sosialistisuus, sosiaalisuus, on tullut minulle melko yllätyksenä.

Puolilta päivin kyllästyin tapahtumattomuuteen ja kävelin rannansuuntaisesti poispäin kärjestä ja viritin leirin vanhan uimalaiturin viereen, missä kyllä tuuli perkeleesti enemmän kuin ensimmäisessä paikassa, mutta ei ollut Mao Zedongeja näkyvissä. Toki sellainen hyvin pian ilmestyi, yli 80 v ukkeli, joka omien sanojensa mukaan oli vaihtanut verkot vapaan kun muija oli uhannut erolla, jos äijä vielä lähtisi merelle yksinään verkkoja kokemaan. Meinasin taas sanoa, mutta en sitten sanonut. Kuuntelin äijän siikatilastot viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajalta. ”Mutta sitten ysiysi oli vähän kuivempi kevät, muistatko vuoden ysiysi, se oli se kun Parviainen heitti yli yheksänkytä kolome metriä Kalevan kisoissa…”. Kalaa se ei kyllä kiskonut, vaikka kolmella vavalla yritti.