Sammakoita Pikkulauantaina

9 tuntia herätykseen

Kesken tanssilattian tungoksen tajuan että viereinen kundi tanssii turhan lähellä, hänen olemuksensa huokui väliinpitämättömyytä ja vaikka seurueeni oli aikaisemmin yrittänyt saada hänen huomioonsa ei hän katsonut meitä hetkeä pidempään. Kävelimme ystäväni kanssa ympäri skouppaamassa ja palatessamme eri kohtaan, siirtyi hyvännäköinen poika ystävineen taas meidän viereen. Pieni kosketus, tönäys, olemmeko me yläsasteella taas? Toinen passiivinen osoitus kiinostuksesta, täytyykö minun tehdä aloitus?

En kääntynyt, en antanut huomiota, kaksi voi pelata tätä peliä, ystäväni kysyi miksi hymyilen. Hän arvaa, hän suuttuu, poika on erittäin komea. On torstai aamuyö, aamulla on töitä. Kyselen voisinko lähteä kotiin? Yksi vielä, syntymäpäiväni kunniaksi kaveri virkoaa. Haemme juomat, pojat käveevät ohitse, ystävä valittaa että vain lyhyempi on selvästi kiinnostunut hänestä. He ovat minuakin lyhyempiä joten en ole huomioinut edes asiaa. Katselen porukkaa tovin, ei heissä ole mitään vikaan, pisin vain sattuu olemaan parhaimman näköinen. Kerron ystävälle kuinka pitkän tanssikordinaation on oltava huono jos hän ei pysty pysyä kauempana, ystäväni veikkaa ettei miehellä ole oman tilan tajua. Ärsyntyminen puskee hänen olemuksesta.

kello lähenee kahta, liikumme toivomamme kappaleen tahtiin, vaikka pojat ovat lähettyvillä hyvästelen ystävät ja kävelen kotiin lievässä hiprakassa.

5 tuntia herätykseen.