11 tapaa, joiden avulla juoksemisesta voi tulla nautinto
Päivän oppi: Älä juoksemista lopeta
Juokseminen on laji joka jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan monessa mielessä. Paljon puhutaan pitkänmatkanjuoksun näivettävästä vaikutuksesta ja sitä dissaillaan sen muka negatiivisten terveysvaikutusten vuoksi. Tästä huolimatta sekä maraton- että ultrajuoksu kasvattavat suosiotaan koko ajan. Joka toinen harrastaa polkujuoksua ja yhä useampi on koukuttunut ja löytänyt juoksueuforian. Niin minäkin. Siitä kai todisteena päätös osallistua Karhunkierroksen polkujuoksukisaan ensi toukokuussa.
Pienoisen juoksutauon jälkeen olen jälleen kaivanut lenkkarit pölyn alta ja lähtenyt varovasti kuluttamaan tossuja. Eilen lenkillä mietiskelin omaa suhdettani juoksemiseen ja tulin pohtineeksi myös sitä, millaisia vinkkejä voisin antaa sellaiselle, joka haluaisi lenkkipoluille, mutta kärsii jonkinmoisesta juoksukammosta. Monihan dissaa juoksua vain siitä yksinkertaisesta syystä, että se tuntuu pahalta. Tarkoitukseni ei ole alkaa väittämään, juoksemisen olevan aina vain yhtä euforiaa ja hymyssäsuin liitelyä. Olen toki saanut oman osani kieli vyön alla menemisestä ja ei koskaan enää -fiiliksestä. Mutta parhaimmillaan olen saanut lenkeilläni sellaisia voittajafiiliksiä, jollaisia on vaikea mistään muualta saada. Niinpä olenkin taipuvainen hehkuttamaan lajia aina, kun mahdollista. Hehkutetaanpa siis täälläkin. Miten siis juoksusta voisi tulla se sun juttu, jos se nyt on ihan nou nou -juttu. Uskoisin, että seuraavilla vinkeillä kuka tahansa voi nauttia juoksemisesta. Eikun lenkkarin nauhoja sitomaan ja menoks!
1. Löydä oma juoksuvauhtisi! (Oma juoksuvauhtisi = oman kuntosi mukainen juoksuvauhti.) Tämän on ehdottomasti tärkein pointti. Juokseminen on yhtä tuskaa, jos juokset joka kerta oman kuntosi yli. Vauhdin pitää olla oman kunnon mukainen tai se kuolettaa. Se nimittäin todellakin pitää paikkansa, että ei se ole matka joka tappaa, vaan vauhti. Toki välillä pitää myös mennä yli rajojen, jotta voi kehittyä, mutta pääsääntöisesti vauhdin pitää olla sellaista, että juokseminen ei ole kipukynnyksen rajoilla menemistä. Jos oma juoksuvauhti tarkoittaa alussa sitä, että lähestulkoon kävelet, niin ei huolta. Pienin askelin pitää aloittaa tässäkin asiassa. Jos kunto on kovin rapainen, niin aloita maltillisesti. Aloittelevalle juoksijalle suuri apu voi olla juoksuohjelmasta, jossa edetään hissun kissun. Esim. Porin vapaa-aikaviraston sivuilta löytyy loistava juoksuohjelma, jonka avulla ketä tahansa pääsee juoksemisen makuun.
2. Unohda maali! Ei se päämäärä, vaan se matka. Jep – unohda maali! Meno voi olla melko hapokasta, jos etenet koko matkan ”vielä on jäljellä…” -ajatuksella. Toki pitkillä matkoilla voi loppumatkasta saada ylimääräistä tsemppiä huomatessa, että maali häämöttää, mutta tavisjuoksijan kannattaa hylätä ajatus maalista kokonaan ja keskittyä vain juoksemiseen. Jos juokseminen on pelkkää ”sitten, kun pääsen maaliin” -ajattelua, niin silloin kannattaa ehkä valita jokin muu laji. Parhaat juoksufiilikset olen saanut silloin, kun määränpää on unohtunut kokonaan ja on vain tehnyt mieli juosta ja juosta. ”Just felt like running” Forrestkin sen tiesi.
3. Aloita mummovauhdilla! Tämä on meikäläisen avain juoksuonneen. Mummovauhti tarkoittaa luonnollisestikin todella hidasta etenemistä. Mummovauhdin tarkoituksena on saada kroppa lämpimäksi ja hereille. Röörit auki niin sanotusti. Jos maltan mieleni ja kykenen ylläpitämään mummovauhtia vähintään ensimmäiset kaksi kilometriä aukeaa juoksutaivas. Tämän jälkeen voin juosta vaivatta vaikka kuinka kauan ja lisätä vauhtia matkan varrella reilustikin. Jokaisen pitää määrittää oma mummovauhtinsa kuntonsa mukaan. Meikäläisen mummovauhti on tällä hetkellä yhtä kuin 7 min/km (keskivauhti). Tällä vauhdilla ekat kaksi-kolme kilsaa, jonka jälkeen voin nostaa vauhdin. Juokseminen on suorastaan naurettavan vaivatonta. Toimii kuin junan vessa joka ikinen kerta. Harmi vain, että meikäläisellä on välillä enemmän kuin suuria vaikeuksia pitäytyä mummovauhdissa….
4. Löydä hyvä juoksualusta! Asfaltti on rankka alusta juosta. Mikäli kroppasi ei tykkää asfaltista, kokeile polkujuoksua. Metsäpoluilla on huomattavasti mukavampi mennä ja maasto jarruttaa menoa sopivasti. Toimii hyvin silloin, jos kiusauksena on juosta omalle kunnolle liian kovaa. Jos asfaltti on ainoa vaihtoehto, niin totuta kroppasi siihen pikkuhiljaa ja satsaa hyvin vaimennettuihin juoksukenkiin.
5. Välineurheile! Juoksu jos mikä on välineurheilua. Älä juokse millä tahansa lenkkareilla! Kunnollisten tai paremminkin oikeanlaisten juoksukenkien löytäminen voi olla melkoista arpapeliä. Itse juoksin vuosikaudet kivikautisila Asicsin GT tonnisilla ilman minkäänlaisia jalkaongelmia. Sitten vaihdoin lenkkarit ja tämän jälkeen homma alkoi kusemaan. Word of wisdom – Älä vaihda toimivaa! Jos löydät hyvän mallin, voi olla fiksua ostaa niitä jemmaan muutama pari, koska on olemassa vaara, että malli poistuu markkinoilta tai sitä muokataan erilaiseksi.
Juoksussa muillakin varusteilla kuin lenkkareilla on merkitystä. Juoksijan toiseksi tärkein varuste heti lenkkareiden jälkeen ovat oikeanlaiset sukat. Hyvät sukat suojaavat hiertymiltä siirtämällä kosteuden pois iholta. On turhauttavaa, jos rakko pilaa juoksufiiliksen. Sijoita siis laadukkaisiin juoksusukkiin. Muiden juoksukuteiden suhteen voikin sitten hifistellä vaikka kuinka ja paljon riippuen siitä millaisissa olosuhteissa juoksee ja kuinka paljon lompakko antaa myöden. Itse käytän nykyään juostessa aina kompressiotrikoita ja niistä en kovin hevillä luovu. Ne ovat tuoneet selvää helpotusta herkästi jumittuviin pohkeisiini ja penikkatautioireisiini. Kompressiovaatteita löytyy nykyään joka lähtöön ja jos ei halua sijoittaa rahojaan trikoisiin, niin myös kompressiosäärystimet ovat hyvä vaihtoehto.
Välineurheilulla voi juoksussa olla myös teknisten asioiden lisäksi motivoiva pointti. Itse ainakin lähden mielummin lenkille kivoissa kuteissa.
6. Laita napit korville! No tämä kohta ei toimi kaikilla eli jos nautit juoksemisesta mielummin luonnon ääniä kuunnellen, niin by all means. Itse saan huimasti lisää poweria musiikista. Jos juoksussa on vaikea hetki, niin oikea biisi voi tsempata ihan uudeksi ihmiseksi. Tällä hetkellä meikäläisen napeissa raikaa mm. Disco Ensemble. Lataa omat suosikkisi soittolistaksi ja eikun fiilistelemään. Itselläni on myös soittolista nimeltä ”hidastempoista lenkkimusaa”. Tämä soittolista on mummovauhdin ylläpitämistä varten ja se toimiikin aika mainiosti. Liian nopeatempoinen musiikki voi nimittäin siivittää juoksemaan yli oman kunnon (Been there, done that. Limp Bizkitin Break Stuffin tahdissa on vaikea hidastella…).
7. Syö ja juo riittävästi! Juostessa pitää olla energiaa, joten syö riittävästi. Myös riittävä nesteytys on enemmän kuin tärkeää. Itse hölmöilin yhden puolimaratonin kesähelteellä juomatta koko matkalla mitään. Ei hyvä idea! Liian lähellä lenkkiä ei kannata kuitenkaan syödä, ainakaan kovin raskaasti. Allekirjoittaneella on kokemusta siitäkin, miten lenkillä meinasi käydä Konoset ja bataattikeitto päätyä tienvarteen, kun lähdin juoksemaan liian aikaisin syömisen jälkeen. Ei mukava lenkki!
8. Haasta itsesi, mutta fiksusti! Tämä vinkki tuli vieressäni istuvalta sekopääjuoksijalta. Jos kaipaat lisää haastetta, kasvata mielummin matkaa kuin vauhtia. Matkaa voi kasvattaa melkolailla loputtomasti toisin kuin vauhtia. Matkaa kasvattaessa pitää toki muistaa kuunnella kroppaansa. Jos haluat vauhtihaastetta, niin tee se lyhyillä intervalleilla.
9. Juokse hyvissä olosuhteissa. Myös tämä vinkki tuli sekoääjuoksijalta ja oli mieletäni niin hyvä pointti, että lisäsin sen listalle. Aloittelevan juoksijan kannattaa juosta hyvissä olosuhteissa. On turha lähteä kärvistelemään tieten tahtoen myrskyyn tai kaatosateeseen. Huonot olosuhteet tappavat taatusti juoksuinnon heti alkuunsa. Huonoissa olosuhteissa juoksemisen voi sitten säästää niille päiville, kun on jo koukussa lajiin :) Harva asia on muuten hienompaa kuin kesäsateessa juokseminen.
10. Kuuntele kroppaasi! Älä juokse puolikuntoisena. Anna kropallesi aikaa palautua.
11. Ota se tavaksi! ”Motivation is what gets you started. Habit is what keeps you going.
