Ihmiskoe – yhteenveto
Päivän oppi: Joskus pitää astua paskakasaan, jotta oppii arvostamaan puhtaita kengänpohjia.
No niin – lupasin yhteenvetoa viime viikkoisesta ihmiskokeesta ja tässäpä sitä vihdoin tulee. Jos ihmiskoe pitäisi tiivistää yhteen lauseeseen, niin voisin sanoa vaikka jotenkin niin, että koe oli aika lailla syvältä, mutta kuitenkin sitten lopulta myös aika hedelmällinen kokeilu. Syvältä oli laskea joka ikinen teelusikallinen suolaa, ruokalusikallinen öljyä, puolikkaat appelsiinit, valkosipulin kynnet ja ihan kaikki. Syvältä oli punnita, pähkäillä, räknätä, karsia, laskea, laskea ja laskea. Syvältä oli tehdä ruokaa kädet sidottuna. Syvältä oli ensin saada loistoidea jostain ateriasta ja sitten huomata, että se ei mahdu budjettiin. Syvältä oli menettää hetkittäin kokkailun ilo ja vain suorittaa haastetta. Mutta kuten elämässä ylipäätään, niin asioilla on aina myös kääntöpuolensa. Niin hanurista kuin kaikki edellämainittu olikin, niin useaan otteeseen koin myös todellisia onnistumisen hetkiä. Loppujen lopuksi onnistuin viikon aikana kehittämään monta uutta reseptiä, joissa useassa hyödynnettiin raaka-aineita epätyypillisellä tavalla. Noiden kokeilujen onnistumisesta tulin erityisen hyvälle mielelle. Letut keitetystä riisistä, vohvelit bataattikeitosta ja lettu seitistä. Oli palkitsevaa hyödyntää jämiä uusilla tavoilla. Oli myös mukavaa huomata, että pienellä budjetillakin voi tehdä mielenkiintoista ruokaa eikä luovuus kuole, vaikka raaka-aineita ei voi käyttää mielinmäärin.
Alla esimerkkiä, miten laskin haasteen aterioita. Taulukosta näkyy, että todellakin laskin joka ikisen raaka-aineen hinnan. Melkoisen kaistapäistä touhua, mutta halusin mahdollisimman totuudenmukaisen hinnan aterioille. Laskuvirheitäkin varmasti mukaan mahtuu, esim. sitruunoiden hinnan laskin päin seiniä. Jos 3 sitruunaa maksoi 0,95€, niin tällöin 1/4 sitruunan hinta ei taida olla 0,25€… No varmasti mokailin toiseenkin suuntaan. Marjoja tuli hyödynnettyä melko paljon, koska ne eivät miinustaneet budjettia. Toisaalta syön normaalistikin ihan tuhottomat määrät mustikkaa, joten siinä mielessä runsas marjojen määrä ei tässä poikennut normaalista. Lupasin laskea myös näiden itse kerättyjen ruoka-aineiden vaikutuksen budjettiin siinä tapauksessa, että ne pitäisi hankkia kaupasta. Mustikkaa tuli viikon aikana syötyä yhteensä 950g ja vadelmaa 170g. Kaupasta ostettuna näiden hinta olisi n. 14 euron luokkaa. Melkoinen säästö siis kerätä marjansa itse.
Viikon suosikit olivat nämä
Mielestäni suoriuduin haasteesta kohtalaisen hyvin, vaikka budjetissa en pysynytkään. Budjetti vaikutti luonnollisesti ruokamääriin eli söin normaalia vähemmän. Nälkäinen en silti missään vaiheessa ollut, en edes torstain smoothiepaaston aikana. Mitä sitten kaipasin budjettikokkailuni aikana? Eniten kaipasin yrttejä ja mausteita. Yrttejä ei budjettiviikolle mahtunut mukaan ollenkaan. Niitä käytän normaalisti melko paljon. Maustaa olisin myös halunnut enemmän, vaikkei mikään ruoka maun puutteesta kärsinytkään. Proteiiniakin olisin kaivannut enemmän. Haasteviikon aikana ravintoainejakauma kääntyi paljon enemmän hiilarivoittoiseksi, mitä se tavallisesti on. Myös suuri osa tavallisesti käyttämistäni ns. superfoodeista jäi käyttämättä, vaikka hieman sainkin niitä mukaan sullottua.
Mitä sitten opin? No jaa? Ainakin sen, että hieman luovimalla saa aterioiden hintaa hilattua alas melkoisesti. Jämiä pystyy hyödyntämääñ monella tavalla, kunhan pistää luovuuden peliin. Parasta haasteviikossa oli ottaa riskejä. Kehittää resepti ja kokeilla, miten se toimii. Hengissä ollaan, joten hyvinhän ne toimivat. Tästä on kiva palata ”normaaliin”. Tänään on hampurilaispäivä. Pulled beef purilaisia, Dr. Pepperissä haudutetusta naudan etuselästä, itsetehtyjä hampurilaissämpylöitä New York Timesin maailman parhaimmalla hampurilaissämpyläohjeella, väliin coleslawta, kurkkua ja tomaattia. Om nom nom! Kantapääopiston keittiössä kaikki hyvin.