Kehu kehu kehu

Päivän oppi: Kehu! 

Nyt tulee varmaan kasoittain latteuksia, itsestäänselvyyksiä ja hali-hali, pusi-pusi -juttuja, joten suosittelen lopettamaan lukemisen heti tähän, jos sokeripäällysteiset yltiöpositiiviset elämä on ihqua -jutut ei kiinnosta 🙂

Meikäläisen päässä on meinaan raksuttanut viime päivinä ihan hirmuisesti. Kesäpömppä -postaukseni jälkimainingeissa olen kokenut ihan valtavan määrän ahaa-elämyksiä, osittain tänne tulleiden kommenttien ansiosta ja osittain lukemalla Lilyn mahtavia blogeja, joissa viisaat, upeat ja ennenkaikkea aidot naiset kirjoittavat omia ajatuksiaan ja oivalluksiaan. Tämä on aukaissut jonkin plokin päästäni ja nyt voisin kirjoittaa vaikka kuinka ja paljon. Viime kuukaudet olen meinaan kärsinyt jonkinmoisesta itseilmaisun kriisistä. Minulla ei ole ollut yksinkertaisesti mitään sanottavaa, ei mitään annettavaa, mitä kirjoittaa ulos. Nyt olisi vaikka mitä, joten tästäpä lähtee. Kyynikot voivat tässä kohtaa poistua takavasemmalle 🙂 

Kesäpömppäkriisini haihtui eilen yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Kriisi haihtui ystävältäni saamani positiivisen kommentin ansiosta. Tästä syystä aloin pohtimaan kuinka suuri merkitys pienillä kehuilla ja tsemppauksella on. Aloin pohtimaan, kuinka tärkeää on positiivisuus ja hyväntahtoisuus. Kuinka tärkeää on sellainen ilmapiiri, jossa ollaan iloisia toisen puolesta ja saadaan itsellekin hyvä mieli sanomalla positiivisia asioita negatiivisten sijaan. Uskalletaan kehua ja kannustaa. Uskalletaan tehdä se vilpittömästi ja aidosti. 

Suomessahan taitaa olla vähän sellainen kulttuuri, että kehuminen on jotenkin epä-vilpitöntä ja kehujen vastaanottaminenkin on enemmänkin kiusallista ja hämmentävää kuin ilahduttavaa. Itse olen kuitenkin pikku hiljaa oppinut ottamaan kehuja vastaan ja myös antamaa niitä, sillä viime vuosina olen saanut kokea, miten suuri positiivinen voima kehuvilla ja kannustavilla kommenteilla on. Miten yksi pieni positiivinen lause voi pelastaa päivän tai pelastaa koko viikon. Miten hyvä ja lämmin mieli siitä voi tulla, kun joku sanoo jotain mukavaa.

Minulla on nimittäin kaksi rakasta ystävää, jotka ovat mestareita tässä asiassa. En usko, että he välttämättä edes itse tiedostavat tätä, mutta nämä kaksi siskosta ovat ihan lukemattomat kerrat pelastaneet päiväni heittämällä minulle jotain kannustavaa tai kehuvaa. Ikinä koskaan en ole heidän suustaan kuullut mitään negatiivista itsestäni. Yleensä heillä on tapana heittää joku positiivinen kommentti, kun kohtaamme. Kommentit voivat olla mitä tahansa pieniä kohteliaisuuksia ja aina ne saavat tosi hyvälle mielelle. Esim. eilinen kesäpömppäkriisini karisi, kun ystäväni minut nähdessään huusi ”hei mikä pyöreä peppu siellä on – jollakin on tainnyt olla jalkapäivä tänään”. Siinä kohtaa unohtui pömpät saman tien ja mieleni valtasi ilo. Vaikka oli toki kiva kuulla mukava komentti pyöreästä pepusta, niin kyse ei ole niinkään siitä, että tarvitsisin jatkuvasti kehuja ulkonäöstäni. Niin pinnallinen en sentään ole. Kyse on pikemminkin siitä positiivisesta ilmapiiristä, jonka tuollainen kommentti luo. Tulee tunne, että meidän välillämme vallitsee hyvä fiilis ja ennen kaikkea tulen iloiseksi siitä, kun huomaan, että ystäväni haluaa saada minut hyvälle mielelle. Se on ystävyyttä jos mikä. 

Peräänkuuluttaisinkin sellaista kehumisen ja kannustamisen ilmapiiriä. Että sanottaisiin niitä positiivisia asioita ympärillämme oleville usein. Sanottaisiin ääneen joka kerta, kun on jotain positiivista sanottavaa. Sanottaisiin vaikka liian usein kuin liian harvoin. Kuinka lukemattomat kerrat mä olen miettynyt mielessäni, että ”onpa tolla mageet kengät” tai että ”näyttääpä tuo kauniilta” ja silti jättänyt tuon sanomatta ääneen vain siksi, että olen pelännyt etten kuulosta vilpittömältä. Mutta entäpä, jos tuo yksi kommentti olisikin pelastanut tämän ihmisen päivän? Kuinka hyvä mieli siitä minulle itsellenikin tulisi, jos tietäisin että sanoillani sain jonkun paremmalle mielelle? 

Niinpä tästä eteenpäin, silläkin uhalla, että vaikutan epä-vilpittömältä (minulle muuten kerrottiin juuri, että tuollaista sanaa ei ole olemassakaan), alan sanomaan ääneen pieniä kohteliaisuuksia ystävilleni ja tutuilleni ja miksei tuntemattomillekin joka ikinen päivä. Ehkäpä voin levittää sitä samanlaista positiivista kehumiskulttuuria eteenpäin, jota olen ystäviltäni saanut. Samalla teen varmasti itsenikin hyvin hyvin iloiseksi. Hali-hali pusi-pusi!