Marraskuun haaste #enpäooennen

Päivän oppi: Koe uutta! 

Pimeys on taas ottanut vallan ja aurinko laskee jo niin aikaisin, että arki-iltana ei enää valoisalla lenkkeillä. Niinpä pääsin kokeilemaan eilen elämäni ensimmäisen kerran lamppulenkkiä. Eli otsalamppu päähän ja sysipimeään metsään lenkille. Ennen olen tähän vuodenaikaan juoksennellut valaistuilla lenkkipoluilla tai asfalttiteillä, joten tästäpä aukesikin minulle aivan uusi maailma. Metsäpolut ovat pimeässä tyystin erilaisia kuin valoisalla. Kaikki ylimääräinen karsiutuu päästä pois, kun näkökyky on rajallinen. Keskittyy vain ja ainoastaan juoksemiseen ja kaiken turhan kelaaminen unohtuu. Sanoisinkin, että pimeässä juokseminen on vielä parempaa aivonollausta kuin tavislenkkeily. Olipa kerrassaan hauskaa puuhaa. 

Lamppulenkin jälkeen minulle välähti mieleen myös tämän postauksen otsikossa mainittu haaste. Syksy kun tuntuu olevan kaikenmoisten haasteiden kulta-aikaa ja ihan kivaa että onkin, sillä kyllähän tähän pimeään aikaan kaipaa elämäänsä piristystä. Eilinen lamppulenkki oli tällainen päivän piristys ja aloin pohtimaan, että minun pitäisi ylipäätään tehdä enemmän kaikkea ennenkokematonta. Kaikkien pitäisi. Niinpä haastan itseni marraskuun ajan tekemään vähintään kerran viikossa jotain ennenkokematonta ja toivon myös, että joku muukin lähtisi mukaan tähän haasteeseen. Ennenkokemattomien asioiden ei tarvitse olla mitään maailmojamullistavia juttuja eli ei nyt välttämättä täydy benjitä hypätä. 🙂 Voi vaikka maistaa jotain uutta ruokaa tai juomaa, kokeilla jotain uutta liikuntamuotoa, testata jotain uutta reseptiä tai ylittää itsensä jollakin tavalla. Jotain ennenkokematonta ja mukavaa, josta jää hyvä mieli. Tarkoitus on vähän piristää tätä synkkää marraskuuta. Meikkis laskee eilisen lamppulenkin tän haasteen ensimmäiseksi jutuksi. Mitäköhän kivaa seuraavaksi? Ihanaa, ennenkokematonta marraskuuta kaikille ♡ #enpäooennen