Vaaroja ja haaveita

Kuva Karri Pasanen (Vaarojen Maraton 2014)

Jos totesin viime postauksessa, että olen lähdössä Vaaroille ”lepposin mielin”, niin toteamus oli taas ehkä vähän ennenaikainen. Olisihan se nyt pitänyt tietää. Täydellinen kykenemättömyys suhtautua mihinkään tämän kaltaiseen löysin rantein nyt vaan on sisäänrakennettua minussa. Tämä viikko on siis mennyt enemmän ja vähemmän ”mihin hittoon oon taas itteni lykännyt” –fiiliksissä. Olo ei ole pätkän vertaa luottavainen oman kunnon suhteen, kropassa kaikki tuntuu olevan huonosti ja pieni piru olkapäällä huutaa taukoomatta korvaan ”susta ei oo vielä tämmösille matkoille”.

Pirulla on kieltämättä pointtinsa. Tänä kesänä on tullut haukattua jo kaksi liian suurta suupalaa. Meikäläisen kuntopohjilla olisi ollut järkevintä juosta tämä kesä puolikkaita ja siirtyä näille yli maratonin pituisille matkoille vasta ensi vuonna. Osaltaan noihin kisavalintoihini vaikutti ahnehtimisen sijaan toki se, että en halunnut tänä vuonna lähteä Sekopääjuoksijan mukaan reissuille ainoastaan kisaturistiksi. Hotellissa hengailu gps-palluraa tuijottaen ei juurikaan houkuttanut, joten lykkäsin ilmoa sisään kaikkiin niihin kisoihin joihin Sekopääjuoksijakin oli menossa. No tulihan sitä jotain myös ahnehdittuakin. Pallaksella olisi ollut tarjolla 26 km matka, mutta sen sijaan valitsin suuruudenhulluuspäissäni 55 km hubailun ja rämmin lopulta maaliin kaikkeni antaneena yhdessätoista tunnissa. Tuo kokemus oli silti arvokas ja kaikin puolin mieleenpainuva. Vaaroille taasen ei jäänyt oikeastaan vaihtoehtoa. 14 km matka ei olisi tarjonnut minulle henkisesti juuri mitään, joten siksi valinta osui automaattisesti nelikolmoselle.  

Kuva: http://www.vaarojenmaraton.fi/

Nyt edessä häämöttävä Kolin kisa juostaan siis lauantaina. Sekopääjuoksija lähtee perjantaina taivaltamaan omaa 131km matkaansa ja pelkään pahoin, että perjantain ja lauantain välinen yö menee meikäläisen osalta juurikin siihen gps-palluran kyttäämiseen.

43 km reitti on kokenut uudistuksen ja loppuosan pitkä tiepätkä on korvattu tänä vuonna haastavalla polkuosuudella. Uudistuksen myötä bonuksena reitillä on nyt noin 250 lisänousumetriä. Vaarojen Maratonin neljäkolmosen total noususumma on noin 1500 m luokkaa, joten tunkkaamaan pääsee jälleen ihan sydämensä kyllyydestä. Lisäksi reitti on siinä mielessä aika kakkamainen, että selkeästi pahin osuus taitetaan välillä 18km – maali. Elikkäs reitti muuttuu erityisen haastavaksi juuri niillä main, kun meikäläinen alkaa hiipumaan. Lopussa nitistetään vielä kaikki mehut naisesta, kun ennen maalia kivutaan koko reitin pisin nousu. Ehkä aavistuksen nousee kylmä hiki otsalle. Mihin hittoon mä oon taas itteni lykännyt?

Sitten sain kaverilta viestin, jossa hän toivotteli tsemppiä kisaan. Lopuksi hän totesi ”sä menet taas tekemään haaveista totta.” No hitto – niinhän minä menen. Tuossa kohtaa panikointi kaikkosi. 

———————————-

Ajelemme tällä hetkellä kohti Itä-Suomea ihan hirvittävässä kaatosateessa. Sade on seurannut meitä koko matkan Porista asti. Toivottavasti taivas tyhjenee huomiseen mennessä ja pääsemme kaikki matkaan edes hieman kuivemmassa säässä. Palaan asiaan jälleen jonkinmoisen kisarapsan merkeissä!