Hiilariöverit hymyillen
Hei hymyile! Olet kuitenkin upea nainen. Tätä mantraa olen huomannut viime aikoina hokevani itselleni useasti. Ja se toimii aina. Joskus paremmin ja joskus huonommin, mutta toimii kuitenkin. Omanarvontunto ja itsensä rakastaminen ovat olleet vähän sellaisia asioita, joita olen joutunut opettelemaan. Ehkä se on iän tuoma asia tai osa jotain henkistä kasvua, kun on oppinut ymmärtämään sen, että itsensä rakastaminen on kaikkein tärkeintä. Vihdoinkin sanoisin. Ja jos tuossa mantrassa ei mikään muu uppoa otsalohkooni huonolla hetkellä, niin hymyily tepsii aina. Kokeilkaapa vaikka. Hymyileminen rentouttaa välittömästi ja vähentää stressiä ihan tutkitusti. Kannattaa siis hymyillä usein. Siinä on sitä paitsi jotain kieroutuneen kiehtovaa, kun oikein pahalla hetkellä heittää hymyn naamalle. Minulle se on ainakin opettanut myös tietynlaista itseironiaa. Ja sekin on tärkeää, että osaa nauraa itselleen.
Tietynlaista itseironiaa tunnen myös nyt, kun makaan sängyssä huonovointisena ja hymyilen. Että pitikin. Se on päälimmäinen fiilis tällä hetkellä. Tänään nimittäin kävimme hyvän ystäväni kanssa sunnuntaibrunssilla ja vedimme niin sanotusti hiilariöverit. Tai ei niin sanotusti, vaan ihan varsinaisesti. Ja koska ruokavaliooni ei normaalisti kuulu ollenkaan mikään vehnä-/sokerimättö, on olo nyt niiden ”nauttimisen” jälkeen enemmän kuin huono. Oikeastaan tunnen fyysisesti kehossani kaikki gluteiinin ja sokerin huonot vaikutukset tässä ja nyt. Ei paljon tarvitse miettiä, ovatko nuo kyseiset ”ravinto”aineet hyväksi ihmiskeholle. Eivät ole, ainakaan minun keholleni.
No mitä brunssini sitten sisälsi, kun nyt hymyillään huonovointisena? Harmittaa kovasti, kun en ottanut fotoa tämän sunnuntain herkkupöydästä. Lähdin liikkeelle melko fiksusti. Lautaseni täyttyi savustetulla lohella, marinoiduilla tomaateilla, oliiveilla, kurkulla, artisokalla, rukolasalaatilla, lihapullilla, mozzarella- ja vuohenjuustolla sekä erilaisilla leikeleillä. Lautanen oli aivan täynnä. Tässä kohtaa bongasin sämpyläkorin ja pirunsarvet kasvoivat päähäni. Lämpimät, rapeat vehnäsämpylät saivat päällensä juustosiivut ja meetvurstia, vähän myös kurkkua näön vuoksi. Käteen iso kuppi höyryävää kahvia ja peli alkoi olla menetetty. Hain lisää sämpylöitä. Jos laskin oikein, söin niitä yhteensä kuusi kappaletta!!! Kuusi vehnäsämpylää ihmiselle joka ei normaalisti syö ollenkaan mitään gluteiinista. Vähän alkoi jo vatsassa tuntua. Kävin santsaamassa lautasen uudelleen täyteen. Hei täytyyhän sitä nyt ottaa koko rahan edestä! No sitten, kun oltiin saatu vatsa käymään hiivaisilla vehnäsämpylöillä, oli tietenkin jälkiruoan aika. Mutakakkua, mansikkakakkua, suklaakakkua, suklaakeksejä. Kaikki jälkiruokapöydän terveelliset hedelmävaihtoehdot passasin, koska vatsa oli jo niin täynnä, että järkeilin sinne mahtuvan enemmän sokerihöttöä, jos jätän hedelmät väliin. Tässä kohtaa itsehillintä oli pettänyt jo totaalisesti. Tai oikeastaan tässä vaiheessa oli ihan sama. Jos on syönyt jo kuusi vehnäsämpylää ja kaksi kiloa suklaakakkuja, on aika lailla sama syökö vielä pari palaa kakkua lisää. Santsasin jälkiruokapöydästä ehkä kolme kertaa. Välissä sinne tuotiin jotain ihanaa tiramisukakkua ja mustikkajuustokakkua. Pitihän niitäkin maistaa…
Tässä sitä siis ollaan. Hymyillään ja voidaan huonosti. Kaverit on sanoneet useasti, että minulla on rautainen itsehillintä. Itse olen pikemminkin sitä mieltä, että minulla on riittävästi tietoa siitä, mikä on hyväksi minulle ja syön sen mukaisesti. Tänään siitä ei kyllä näkynyt merkkiäkään. Voin sanoa syöneeni melkolailla oman ravintofilosofiani vastaisesti. No entä sitten? Koenko morkkista? Enpä oikeastaan juurikaan. Tänään tuli vedettyä kunnolla överit. Joskus voi käydä niin ja saakin käydä. Sitä paitsi hyvässä seurassa suoritettu ”rikos” on kaksinverroin hauskempaa, kun on rikoskumppani. Tässä maatessani vatsa möyryten ja pyöreänä kuin potkupallo, hymyilen edelleen. Hymyilen kiireettömälle sunnuntaille, ihanalle brunssille ystävän kanssa, hiilariövereille ja itsehillintäni pettämiselle. Hymyilen kun on hyvä olla, vaikka on huono olo…
Ps. Jos haluatte käydä vetämässä hiilariöverit tyylillä Porissa suosittelen lämpimästi Cafe Elbaa. Upea sunnuntaibrunssi ja ihana henkilökunta. ♡