Pakkolomalla – päivä 5
Päivän oppi: Raitis ilma on pakollista!
Viidenteen saikkuaamuun heräsin huonosti nukutun yön jälkeen. Kolmiolääkkeiden pökerryttävä vaikutus alkaa ilmeisesti lientyä, sillä tähän mennessä niiden ottamisen jälkeen nukkumatti on tullut hyvinkin nopsaan. Nyt ei tullut. Oli vain huono asento, jota en oikein kyennyt muuttamaan paremmaksi. Hankalaa, kun ei voi oikein pyöriskellä sängyssä, kuten normaalisti tuollaisena unettomuusyönä tekisi. Toisaalta tässä kohtaa tuollainen uneton yö ei paljoa häiritse, kun eihän tässä tarvi olla päiväsaikaan yhtään pirteänä. Pelkkää lepäilyä koko oleminen tällä hetkellä.
Niinpä päätin aamupalan jälkeen lähteä ulos kävelylle. Tekipä hyvää päästä raittiiseen ulkoilmaan. Tosin loppumatkasta olo oli vähän liiankin raikas ja palasin kämpille aivan umpi jäässä. Kävelylenkkini pituus oli 5 kilometriä ja aikaa sen taapertamisen meni tunti ja vartti. Normaalisti juoksen tuon samaisen matkan alle puolessa tunnissa, joten tämän päivän vauhdilla ei kauheasti päässyt hiki tulemaan. Päinvastoin! Matka oli kaiken lisäksi alusta loppuun melkoista pelkokerrointa, koska tiet olivat koko matkalta enemmän tai vähemmän jäässä. Kieli keskellä suuta köpöttämistä. Hävetti vähän oma meno.
Kylki kestää kävelemistä hyvin, tosin nyt illan mittaan sitä on särkenyt hivenen normaalia enemmän. Voi olla, että tuo matka (tai siis aika) oli vielä vähän liian pitkä. Kävelemässä aion kyllä silti käydä, sillä huomaan heti tuon pienenkin liikunnan positiiviset vaikutukset mielialaani. Hirveästi olisi tehnyt mieli kokeilla juoksemista, mutta järki toimii sentään vielä sen verran, että ymmärsin sen olevan mahdotonta. Tuo juoksukaipuu johti kuitenkin matkan aikana yhteen älynväläykseen. Tulin nimittäin siihen tulokseen, että voisin ottaa tavoitteeksi maratonin juoksemisen. Katsotaan nyt sitten, onko tämä jotain lääkehöyryjen aikaansaamaa sekoilua ja hautautuuko tuo idea kyljen parannuttua. Tässä vallitsevassa mieletilassa on nimittäin hyvin helppo keksiä kaikenlaista, kun antaisi lähes mitä vaan, jos voisi liikua normaalisti. No lupaan raportoida hylkäänkö idean vai pyrinkö oikeasti toteuttamaan sen. Uuden vuoden 2015 lupauksena tulee joka tapauksessa olemaan se, että alan jälleen juoksemaan säännöllisesti. Juoksu on minun kroppani aineenvaihdunnan kannalta ihan älyttömän positiivinen juttu. Ja päänupin kannalta vielä positiivisempi.