Crossfit tilannekatsaus
Päivän oppi: Matkanteosta tulee huomattavasti hauskempaa, kun lakkaa pelkäämästä eksymistä.
Terkkuja Crossfit treeneistä. Oli siistii! On ollut joka kerta. Starttikurssista on nyt aikaa reilu kaksi kuukautta. Tämän jälkeen olen käynyt Crossfittaamassa 3-4 kertaa viikossa. Voisi sanoa, että laji on vienyt aika lailla mennessään. Kuten arvelinkin, on Crossfit sen tyyppistä treenaamista, josta meikkis nauttii. Monipuolista, tehokasta, vaikeaakin, mutta kivaa, kivaa, kivaa. Tässä kohtaa pidetäänpäs pieni aloittelijan tilannekatsaus. Vuoden päästä voi olla sitten kiva tsekata tilanne uudelleen.
Vahvuuteni Crossfitissä: Juoksu
Heikkouteni Crossfitissä: Kaikki muu, paitsi yllämainittu
Joo meikäläisen vahvuusalue on vielä aika kapea. Juoksussa pärjään, siinäpä se. Se on selkeästikin sopivan yksinkertaista minulle. Siirtää toinen jalka toisen eteen…
No entäs ne heikkoudet? No niitähän riittääkin. Mutta jos puhutaan niistä, joissa meikkis specially sucks, niin löytyy pari suosikkiliikettä, joissa tumpeloin oikein huolella joka kerta.
Tempaus: Huoh! Tempauksessa meikäläisen heikkoudet pääsevät oikein perusteellisesti oikeuksiinsa. Olen nimennyt itseni tempausääliöksi. Tempaus on mielestäni älylaji. Ei kuulemma ole, pitää vaan tehdä. Mun mielestä älykkyys pilee juurikin siinä, että kykenee nollaamaan pään ja suorittamaan. Meikä ei pysty. Sen sijaan alan miettimään liikaa, kroppa menee totaalijumiin, seuraa jotain käsittämätöntä unnajunnaa ja ohjaaja raapii päätään vieressä. Ei vaan tule sitten mitään. Homma on niin säälittävää, että hävettää melkein. No haasteita pitää olla. Tempauksessa riittää haastetta meikäläiselle varmasti loputtomiin.
OHS (valakyykky): Juu ei! Mun kroppa on sotajalalla tätä liikettä vastaan. Homma kusee suurin piirtein jo pelkän puukepin kanssa tehtynä. Levytangon kanssa se kusee todella pahasti. Kiristää lapaluiden välistä, sattuu olkapäistä, ei pelitä ei pelitä. Ihan suoraan sanottuna meinaa tulla kakat housuun tätä liikettä tehdessä. Meinaan lentää vuoroin nenulleni, vuoroin persuksilleni. OHSn suhteen fiilikset eivät silti ole yhtä toivottomat kuin tempauksen. Uskon, että tässä voin kehityä, kunhan vain hinkkaan liikettä riittävästi ja saan lavat ja olkapäät auki. Viimeksi sain apua jo hivenen siitä, kun kavensin otettani. Joten treeniä treeniä vaan.
Köysikiipeily: No tässä on sentään tapahtunut kehitystä. On ramp -kurssilla en meinaan päässyt mihinkään, koska en osannut ottaa jalkalukkoa. Mutta voi sitä ilon ja ylpeyden tunnetta, kun vihdoin onnistuin kiipeämään köyttä pitkin. Tällä hetkellä meikkiksen köysikiipeily on hyvin käsivoimapainotteista. Tämä siitä syystä, että tumpelon jalkalukkotekniikka on edellen hakusessa. Niinpä sitten roikun kuin apina köydessä pelkillä käsivoimilla sillä aikaa, kun ikuisuudelta kestävän ajan yritän sovittaa koipiani köyden ympärille. Aika hemmetin tehokasta käsitreeniä. Ja takuuvarmasti myös koomista seurattavaa… Tämän liikkeen suhteen on suuri motivaatio oppia hallitsemaan se hyvin. Ainoa asia joka huolettaa on se, että jos apina saadaan katonrajaan asti, niin millä tyylillä apina saadaan sieltä takaisin maahan?
Boksihypyt: Näyttää siltä, että meikkiksen ponnistusvoima on ihan nolla. Tää on ihan kammolaji mulle. Kroppa tuntuu painavan tonneja hypätessä. Ei tietoakaan elastisuudesta. Tällä hetkellä pelkkää selviytymiskamppailua. Lentäjänpojaksi sitten vaan opiskelemaan.
Kippi ja tästä johdettavat liikkeet: EI! Miten hitossa? Ei kykene!
DU (double under): No kuka hitto on mennyt keksimään, että sen hyppynarun yli pitää hypätä kerralla kahden pyöräytyksen verran? Joku Rocky Balboa? Varmaan pitää sitte pistää jotku Eye of the Tigerit soimaan, koska tällä hetkellä mulla ei ole edes yritystä onnistua tässä. Hyppään vaan hiton nopeella vauhdilla niitä ykkösiä.
Muitakin heikkoja liikkeitä siis todellakin löytyy, mutta tuossa ne vahvimmat heikkoudet :)
Otin viikko-ohjelmaani myös tiistai-aamun Crossfit-treenin klo 6.30 alkaen. Vähän kirpaisee klo 5.30 herätys, mutta on todellakin sen arvoista. Ihan loisto juttu, että salimme tarjoaa mahkut tuohon aamutreenaamiseen. Suosittelen aamutreenaamista lämpimästi kaikille. Ihan helmi tapa startata päivä.
Tällä hetkellä odotan vaan huomista, jotta pääsen taas heilumaan. Mielestäni liikunta ei saa olla velvolisuus tai välttämätön pakko, joka pitää suorittaa. Treenaaminen pitää olla jotain, mitä odottaa sormet syyhyten. Jotain, mitä ei malta odottaa. Muuten homma tyssää melko lyhyeen. Pitää vain löytää sopiva laji itselleen, josta irtoaa hyvää fiilistä jo pelkästä ajatuksestakin. Tämmöstä Crossfit on minulle tällä hetkellä. Niinkuin ovat juoksu, punttitreenaus ja ratsastus. Kuinka onnekas mää sit oon, kun olen saanut noin monta innostuksen aihetta elämääni? Siis todella onnekas!
Loppuun vielä tämän vuoden Putouksen suosikkihahmoni, Kristiina ”Kissi” Vähähiilari. Ihan huikea! Go Kissi!
