Ihmiskoe: Miten kokata ravitsevaa ja herkullista ruokaa vain 35 eurolla VIIKOSSA?
Päivän oppi: Se mikä laulaen tulee, viheltäen menee… Tai jotain.
Tänään oli Kantapääopistossa kuukauden paras päivä ja pahin päivä. Tilipäivä! Se päivä, jota odottaa sormet ristissä, henkeä pidätellen. Odottaa, koska on tuhlannut viikonloppuna viimeisen kaksikymppisen tililtä biletoppiin, koska oli vaatekriisi ja ei ollut mitään päällepantavaa (taaskaan) ja se oli nyt vaan ihan pakko saada. Syönyt kolme edellistä päivää jääkapista kaikkea mikä ei vielä tule sieltä vastaan omin voimin. Kerännyt kaikkien takkiensa taskuista niistä irtoavat sentit (tuulettanut raivokkaasti, kun on löytänyt kaksieurosen) sekä vienyt kaikki nurkista löytyvät pullot kauppaan ja ostanut niillä purkin hernekeittoa ja kaksi appelsiinia, pohtinut pullomummoksi ryhtymistä (koska nehän varmaan tienaa ihan hyvin), miettinyt mitä irtaimistostaan voisi myydä ja kironnut, että taasko piti tuhlata kaikki rahansa säästämättä mitään. Sitten tulee tilipäivä. Ajattelee, että ”yes mä selvisin!” ja taas on rahaa kuin kroisoksella. Päättää, että tässä kuussa elää fiksusti, ei tee heräteostoksia, on vastuullinen, tekee kauppalistoja, suunnittelee menonsa järkevästi ja hallitsee talouttaan. Kunnes kerää laskupinonsa, avaa nettipankin ja maksaa laskut. Siinä se vaihtaa valuutta omistajaansa nopeammin kuin palkkapussin haltija ehtii sanomaan Matti kukkarossa. Alkaa vituttaa. Vituttaa oikein kovasti ja paskaa fiilistä lieventääkseen menee vähän tsekkaamaan Henkka Maukan sivuille löytyiskö sieltä jotain pientä piristystä? Vaikka joku kiva käsikoru tai kaulahuivi. Jokin pieni muutaman euron juttu, josta tulee hyvä mieli. Tilaa satasella kasan vaatteita, joita on kaappi jo ennestään väärällään ja lopun päivää perustelee itselleen, miksi ansaitsee sen kaiken.
No joo – meikä ei ole mikään Oskari Orava, joka kätkee hynänsä jemmaan. Jos tuhlaaminen olisi urheilulaji, niin voi pojat kuinka rulettaisin siinä. Allekirjoittanut on meinaan ekspertti tärväämään massia, hillonkäytön maailmanmestari. Melkolailla kaikki menee mitä tuleekin. Helmi muuten perustella persaukisuuttaan heräteostoksiensa jälkeen sitten sillä, että ”ei niitä rahojaan täältä mukaansa saa”. No ei saa ei. En minä ainakaan…
No mutta asiaan. Tämän päivän kivipäivän vitutusfiiliksessä meikäläiselle iski meinaan ultimaalinen kuningasidea. Laskuvuoren raivaamisen jälkeen (ja Henkka Maukan houkutuksen vältettyäni) pohdiskelin pääni puhki, että missä voisin oikein säästää? Ensimmäinen ajatus oli, että ruoasta en ainakaan, mutta sitten kun kavereiden kommenteista oli rivien välistä luettavissa vähän jotain sen suuntaista, että tyypit syö kuin kroisokset ja kehtaa vielä valittaa persaukisuuttaan, niin mullepa nousi pirunsarvet päähän. Ja sarvet olivat isot. Mainittakoon tässä välissä, että meikäläinen omaa jossain mielessä yllytyshullun luonteen. Ja kun tuo yllytyshulluus yhdistetään pienoiseen todellisuudentajun puutteeseen, syntyy kaikenlaisia tyhmiä ideoita (aiemmin mainittu kuningasidea on siis = tyhmä idea). Aloin pohtimaan, kuinka pienellä budjetilla olisi mahdollista syödä hyvin ja terveellisesti. Ainahan valitetaan ruoan poskettomasta hinnasta Suomessa. Minä etunenässä rutisen aina siitä, kuinka väärin on se, että itse tehty, puhdas ja terveellinen ruoka on niin pirun kallista. Mutta voisiko tämä olla toisin? Olisiko mahdollista tehdä mahtavaa ruokaa minibudjetilla?
Näinpä siis, alkaen ensi maanantaista, seuraavat seitsemän päivää, meikäläinen valmistaa herkullista, ravitsevaa, gluteenitonta ja mahdollisimman monipuolista ruokaa (jokaisena päivänä aamupala, lounas, päivällinen, iltapala) megalomaanisella 35 euron kokonaisbudjetilla. Eli siis seitsemän päivän ajan kaikkiin ruokiini on käytettävissä vain 5€/pvä. Jaan blogissa aterioitteni ruoka-aineet hintoineen, reseptit, ravintoarvot ja fotot kaikesta. Lupaan raportoida kaiken totuudenmukaisesti eli jos homma kusee alkuunsa (tai missä vaiheessa tahansa), niin kerron sen rehellisesti. Tällä hetkellä en usko edes itse tämän kokeen onnistumiseen (=lue uskon ihan kybällä ja harkitsin jopa hoitavani koko homman 14€ budjetilla, mutta sitten joku todellisuudentajun hiven onneksi ravisteli minut hereille kuvitelmistani), mutta olen silti enemmän kuin innoissani tästä haasteesta. Sekopää on irti! Palaan asiaan tämän kokeen säännöistä myöhemmin. Katsotaan millainen soppa tästä syntyy vai postaanko ensi viikolla puolen viikon mittaisesta paastostani.