Itsensä ylittämistä ja Nuts Karhunkierros 2016
Päivän oppi: Ole tyytyväinen itteesi!
Syksy aiheuttaa poikkeuksetta meikäläisessä liikuntavimman kasvamisen. Niin tänäkin syksynä. En tiedä yhtään mistä tämä johtuu, mutta halu liikkumaan on aina syksyisin poikkeuksellisen kova. Torstaiaamuna heräsin kukonlaulun aikaan crossfittiin ja aamupalapöydässä sekopääjuoksija kysyi minulta aamurähmät silmissään ”mikä sinua oikein motivoi!?!”. Mietin asiaa hetken, enkä osannut vastata yhtikäs mitään. ”Se on vaan niin kivaa vai?” Sekopääjuoksija vastasi puolestani. En väitä, että olisi kivaa herätä klo 5.30 aamutreeneihin ja työpäivän jälkeen raahatua rehkimään salille. Niin paljon helpompaa olisi lätkäistä herätyskello kiinni ja jatkaa unia tai tulla töistä suoraan kotiin ja sohvalle. On kuitenkin aina jo pikkuruinen itsensä ylittäminen, että ylipäätään saa itsensä salille. Siinä kohtaa voi jo taputtaa itseään olalle ja olla tyytyväinen. Ja kun jokainen treeni on vielä tavalla toisella itsensä ylittämistä, niin treenin jälkeen on aina aika voittaja olo. Ehkä se onkin se tyytyväisyys itseensä joka motivoi. Tyytyväisyys siitä, että meni paikalle ja teki parhaansa. Tyytyväisyys itsensä ylittämisestä.
Tämän itsensä ylittämisen hengessä tuli allekirjoittaneelle keskiviikkona melkoinen päähänpisto. Ilmottauduin nimittäin Nuts Karhunkierrokselle. Sekopääjuoksija on menossa juoksemaan Karhunkierroksen 80 kilometrin ultran ja meikäläinen yrittää selvitä 31 kilometrin reitistä hengissä. Kisa juostaan 28.5.2016, joten aikaa on onneksi harjoitella. Reitti on kuitenkin kohtuullisen hankala. Tasaisen juoksuun verrattuna matkan voisi kertoa noin puolellatoista eli kyllä tässä se reiska maraton pitäisi pystyä kipittämään. Meikäläinen lähtee harjoittelemaan aika lailla nollista, sillä juoksukilometrejä on tämän vuoden aikana kertynyt todella säälittävä määrä. Lisäksi olen kärsinyt polviongelmista, joten ei ole ollenkaa selvää, kuinka hyvin pystyn juoksemaan pidempää matkaa. Lähden siis treenaamaan aika nöyränä ja hyvin tietoisena siitä, mihin olen ryhtynyt. Meikäläisen juoksutaustalla tuo 31 kilometriä on tosi paljon ja Kuusamon maastoja ei hyvällä tahdollakaan voi verrata Porin lattaniin lenkkimaastoihin. Tästä huolimatta olen hyper innoissani. Kuten olen aiemmin todennut, niin juoksu on vaan aina ollut mun juttu. On mielenkiintoista lähteä tavallaan puhtaalta pöydältä ja viedä homma uudelle tasolle. Crossfitistä ja painoharjoittelusta tulee olemaan varmasti hurjasti apua Karhunkierroksen mäissä. Toivon todella, että pääsen kunnolla treenaamaan ja juoksemaan Karhunkierroksella. Saapa nähdä mitä Kantapääopiston oppeja tästä päähänpistosta irtoaa. Takuuvarmasti useitakin. Oli miten oli, Karhunkierros tulee olemaan minulle se major itteni ylitys. Ja se jos mikä motivoi treenaamaan.
(Ps. Nuts Karhunkierroksen 31 kilometrille on vielä tilaa. Haasta itsesi ja lähde mukaan. Luvassa varmasti jotain unohtumatonta)
Kuva Ahlaisten retkeilyreitiltä viikonlopulta.