Onnen hetkiä

Päivän oppi: Ole kiitollinen.

Instagram-tililläni on profiilissani yksi suosikkisannonnoistani. ”The search for happiness is the main reason off unhappiness. You will find happiness in every moment you live”. Muutaman viimeisen päivän aikana olen kokenut erityisen paljon pieniä onnen hetkiä. Olen ollut mieleltäni levollinen, jotenkin vain tosi tyytyväinen. Ja vaikka päänuppi on yrittänyt välillä riuhtoa minua synkistelyyn ja katkeruuteenkin, niin en ole enää välittänyt siitä. Olen pureskellut negatiiviset tunteeni, hyväksynyt ne osana minua ja siirtänyt ne syrjään. Negatiivisuus vaan ei ole minua varten, ei enää, ei aikaa tuhlattavaksi siihen. 

Eilen tuijotellessani rantasaunassa järvimaisemaa, pysähdyin pohtimaan tuota ylläolevaa sanontaa. Mietin mitä on onni. Tai mistä se onni tulee? Miten löytää onni niistä hetkistä, kun elämä lapioi kuraa niskaan? Miten jatkaa eteenpäin, kun menettää jotain korvaamatonta? Tai miten pysyä positiivisena, jos seinät kaatuvat päälle ja ulospääsy tuntuu mahdottomalta? Ymmärsin, että onni on minulle yhdistelmä tyytyväisyyttä, levollisuutta ja kiitollisuutta. Se on jossain tapauksissa tulosta rohkeudesta ja kyvystä olla katkeroitumatta. Onni ei toden totta löydy etsimällä, mutta joskus onni pitää kaivaa itsestään esiin. Joskus pitää löytää rohkeus muuttaa asioita tai rohkeus muuttaa jotain itsessään, jotta voi löytää tyytyväisyyden ja levollisuuden. Onni ei anna sijaa katkeruudelle. Sen sijaan, että tiedostaa, mitä on menettänyt, pitää tiedostaa, mitä on saanut. Pitää tarttua positiiviseen ja pitää kiinni siitä. Ja jos löytää sen onnen hetken, niin silloin pitää olla kiitollinen, tosi kiitollinen. Olen kiitollinen.