Päivän oppi: Pääkoppa jaksaa kauemmin kuin kroppa. 

Tiedättekös ystävät hyvät, että tämä blogi on ihan syystä nimeltään Kantapääopistossa. Taipumus joutua tai hakeutua tilanteisiin, joista tuota kantapääopiston oppia irtoaa näyttäisi olevan meinaan hyvin tyypillistä minulle. Osoituksena tästä nyt vaikkapa tämä viimeisin. Minä en muuttanut Nuts Pallas kisan viisvitosen ilmottautumistani 26 kilometrille, kuten vakaa aikomukseni oli. En muuttanut en. Sunnuntai 3.7. oli viimeinen päivä tehdä muutoksia ilmottautumisiin. Sen sijaan, että olisin käynyt tekemässä matkan alennuksen, huomasin ainoastaan varanneeni bussikyydin 55km lähtöön. Päätös mennä juoksemaan viisvitosen kisa on enemmän kuin kaistapäinen. Mulla ei ole missään tapauksessa rahkeita tuolle matkalle. Viimeiset yöt olen nähnyt painajaisia kuolemasta sekä järjestänyt yksi kerrallaan kaikki kotimme laatikot ja kaapit. Järjestelyvimma on tapa rauhoittaa kaaoksessa olevaa mieltä. Pieni järjen hiven päässäni huutaa, että tässä ei ole mitään mieltä. En pysty mitenkään perustelemaan edes itselleni, mihin olen ryhtymässä. Miksi menen 55 kilometrille? Miksi, vaikka tiedän, että vähintäänkin 25 kilometriä matkasta tulee olemaan ihan järjetöntä taistelua. Ainoa selitys on hillitön uteliaisuus. Halu nähdä kuinka pitkälle pystyn venymään. Mielenkiinto sitä tuntematonta kohtaan, joka edessä on. En voi yhtään tietää millainen matkastani on tulossa ja se herättää minussa ihan ennenkokemattoman uteliaisuuden. Näköjään tuo uteliaisuus kumoaa järjen tyystin. Näköjään olen liian utelias. Tai liian hullu…

Oikeasti syy siihen, että en alentanut matkaa piilee tässä: 

Asiaan perehtymättömille tiedoksi, että 55 starttaavathan saavat kaikki tuon buffin. Nutsin Jokke on hyvä kauppamies 😀 

kuva quetesgram.com