Älä mene mukana

Päivän oppi: ”Kun asiat silloin tällöin menevät pieleen, älä mene niiden mukana” (www.positiivarit.fi)

Olen joskus vuosia sitten tilannut työsähköpostiini Positiivarien ”Ajatusten Aamiaisen”. Joka päivä sähköpostiin pläjähtää positiivinen päivän mietelause ja sen ohessa jotain muuta lätinää. Joskus viestit jäävät lukematta, joskus ne ovat ärsyttävän ylisiirappisia ja sitten joskus nuo mietelauseet ovat varsin hyvin tilanteeseen sopivia. 

Karhunkierroksen viimeistelyt eivät meinaan ole menneet ihan putkeen. Tai no jos viimeistelyihin kuuluu pelkkä sohvalla makaaminen, niin sitten ne ovat kai menneet hyvin. Juoksin viimeisen pitkikseni kaksi viikkoa sitten ja tämän jälkeen olen juossut ainoastaan kaksi kertaa. Helatorstaina kävin tutustumassa suunnistukseen, jolloin rytyytin pitkin metiköitä kuuden kilsan verran ja tiistaina juoksin seiskan lenkkini Porin Metsässä. Tänä viikonloppuna olisi ollut vielä tarkoitus juosta viimeinen pitkis, mutta nyt istun jääpussi jalassa ja lenkille ei ole asiaa. 

En tiedä sattuiko tuolla suunnistuksessa jotakin, mutta tiistain lenkillä alkoi kipuilemaan oikea jalka, jonka kanssa ei ole ollut mitään ongelmia pitkään aikaan. Lenkin jälkeen nilkka, akillesjänteen alue ja säären sisäosa nilkasta ylöspäin olivat ihan tukossa. Oli vaikea paikallistaa kipukohtaa. Ensin vaikutti penikkaoireelta, sitten enemmänkin nilkkaongelmalta. Oli miten oli, tiesin heti että nyt ei auta kuin levätä. Eipä siinä sitten muuta kuin ahkeraa kylmähoitoa, Voltarenia ja vitutusta päälle. 

Hetken itkua tuherrettuani tajusin, että tilanne ei ole kuitenkaan kovin paha. Onnekseni mulla on rutkasti kokemusta näistä jalkaongelmista ja osaan reagoida niihin aikaisessa vaiheessa ennen kuin tilanne äityy huonoksi. Pari testiä yleensä kertoo, kuinka paha tilanne on. Mikäli jalat eivät kirraa kävellessä ja kipuile portaita kivutessa, riittää yleensä viikon-parin huili ja jalat ovat entisellään. Toinen hyvä testi on päkiöillä hyppiminen. Jos jalka kipuilee hypyn alastulovaiheessa, on tilanne pahempi. Nyt ei tunnu kirrausta kävellessä eikä kipua portaissa tai hyppiessä. Siispä päätin nyt kerrankin ottaa chill pillin ja olla stressaamatta asian suhteen. Karhunkierrokseen on 2 viikkoa aikaa ja tässä ajassa ei muutenkaan enää ihmeitä tehdä. Joka tapauksessa olisin alkanut himmailemaan tämän viikonlopun jälkeen, joten nyt on aika lailla sama, vaikka en juoksisi enää lainkaan ennen Karhunkierrosta. Pääkopalle tämä on toki kova paikka, koska lenkkien pois jättäminen hieman karistaa itsevarmuutta. Pitää kuitenkin nyt tarttua vaan positiiviseen. Käytän tän pari viikkoa kehon huoltamiseen, metsässä retkeilyyn sekä keväästä nauttimiseen ja olen sitten Karhunkierroksella entistäkin paremmassa iskussa. 

img_8457.jpg

 

Hyvinvointi Liikunta Mieli

Enemmän kuin perhosia

Päivän oppi: Älä kaahaa!

Karhunkierrokseen on aikaa 26 päivää ja mä en meinaa pysyä tossuissani. En muista milloin olisin ollut näin täpinöissäni jonkun asian suhteen. Vatsassa on enemmän kuin perhosia. Olen samaan aikaan jännittynyt ja innoissani. Peloissanikin hieman. Sekopääjuoksija parka joutuu kuuntelemaan jatkuvaa spekulointiani siitä kuinka pahasti tulen hyytymään viimeisellä kymmenellä kilometrillä, pohdintoja varusteista ja rakoista varpaissani, kauhuskenaarioita kuinka eksyn reitiltä ja pähkäilyä mitä uskallan tai en uskalla syödä ja juoda matkan aikana. Huomaa kumpi on lähdössä leikkiin ekaa kertaa. Sekopääjuoksijan matka Karhunkierroksella on 80km, mutta hän ei paljoa spennaa tai spekuloi. Meikäläisen taasen voisi hypetyksen perusteella kuvitella juoksevan vähintäänkin sata kilsaa. 

Tämä on silti kovin tyypillistä minua. Multa puuttuu tyystin kyky suhtautua mihinkään urheilujuttuun hälläväliä -asenteella. Aina mä oon sata lasissa mukana, oli kyseessä sitten polttareiden jumppapallofutis kaatosateessa tai leppoisaksi tarkoitettu keilailta Sekopääjuoksijan kanssa. Vaikka taitoa ei olisi nimeksikään, niin silti on hitonmoinen yritys päällä. Lisäksi suhtaudun asiaan kuin asiaan aina hirvittävän suurella tunteella. Spekulointi ja pähkäily siis tuskin tulee laantumaan seuraavien 26 päivän aikana. Kai se on joku minun tapani rahoittaa itseäni, kun mietin etukäteen kaiken.  

Tiedän jo, että Karhunkierroksesta tulee minulle iso haaste. 31 kilometriä voi kuulostaa vähältä, mutta sen verran olen jo polkuja päässyt juoksemaan, että tiedän mitä on odotettavissa. Mun juoksukunto ei ole vielä riittävän hyvä Karhunkierroksen matkalle/maastoon ja kroppani sietokyky alkaa tulla vastaan kolmen tunnin jälkeen. Lisäksi mäet on ihan myrkkyä mulle. Niissä kunto loppuu tyystin. Karhunkierroksella reitin rankin ja mäkisin osuus alkaa kahdenkymmenen kilometrin jälkeen eli kohdassa, jossa mun paukut alkaa olla lopussa. Viimeisestä kymmenestä kilometristä tulee siis taistelu oman päänupin kanssa. Mielenkiintoista nähdä kuinka kauan pysyn positiivisena, kun väsähdän ja kuinka hyvin onnistun tsemppaamaan itseäni eteenpäin. 

Mielenkiintoista on myös se, että tämä on ensimmäinen kerta, kun juoksen aikuisiällä lappu rinnassa. Mielenkiintoisen tai pikemminkin huolestuttavan siitä tekee se, että meikäläisen järkyttävä kilpailuvietti nostaa mitä todennäköisemmin päätään, kun tuo lappu lätkäistään rintaan. On eri asia juosta yksinään tai Sekopääjuoksijan perässä kuin niin, että juoksee satojen muiden joukossa. On suuri vaara, että lähden kisaamaan ja ohittelemaan muita, vaikka kunto ei siihen riittäisikään. Sen lisäksi siis, että joudun tsemppaamaan itseäni eteenpäin, voin myös joutua tsemppaamaan itseäni jarruttelemaan. Toivottavasti pysyisi järki päässä ja juoksisin vain omaa juoksuani. 

Neljä pitkää viikkoa siis vielä Karhunkierrokseen. Sanon pitkää enkä lyhyttä, koska kyllä nyt ilmassa on jo enemmän odotusta kuin epäilystä. Kovin paljoa ei kuitenkaan enää pysty tekemään. Kaksi pitkistä maksimissaan ja sitten alan himmailemaan. Nekin ovat enemmän pääkoppaa kuin kroppaa varten tehtäviä juoksuja. Pitäkää peukkuja, että viimeiset viikot menevät hyvin.

Tsemppiä myös kaikille muille Karhunkierrokselle valmistautuville. Lakki nousee erityisesti 53km, 80km ja 160km juoksijoille. Mun kirjoissa he ovat kaikki superihmisiä! 

13086817_10154118697677103_976517404548172406_o.jpgKuvassa väsynyt, mutta onnellinen. Tuo kai tiivistää sen miksi juoksen. 

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään