Room escape

Päivän oppi: Climp that goddamn mountain. 

fb_img_1453460631399.jpgTähän vuoteen olen halunnut lähteä haasta itsesi ja koe uutta -asenteella. Life is short ja silleen. Uudet kokemukset pitävät mielen virkeenä ja buustavat myös itsetuntoa, kun huomaa että sitähän selviää kaikenmoisesta ja osaa vaikka mitä, kun vain yrittää. Tällaisten uusien kokemusten ei tarvitse olla mitään isoja juttuja. Tuossa ylläolevassa Jack Kerouacin sitaatissa kehotetaan ”kiipeämään vuorelle”. Mielestäni tämä ei nyt (välttämättä) tarkoita konkreettisesti mitään Mount Everestin valloitusta. Pienetkin jutut, itsensä ylittämiset ja rohkeus yrittää jotain uutta ovat niitä vuoriamme. Kiipeillään niille mahdollisimman usein. 

Esimerkiksi viime viikolla opettelin ihan itte kutomaan sileää- ja patenttineulosta. Major itteni ylitys meikäläiselle, jonka peukalo on juurtunut niin syvälle keskelle kämmentä kuin vain on mahdollista. Mä vaan en oo käsityöihmisiä. Viimeisin aiheeseen liittyvä muisto on lukioajalta, kun päätin ommella itselleni bilemekon. Lopputulos oli se, että isäni, seurattuaan sadatteluani ja hampaiden kiristelyäni, teki lopulta mekkoni puolestani valmiiksi. Että isän tekemässä mekossa sitten bilettämään…. Sen jälkeen en ole paljoa kädentaitojani esitellyt. En osaa, en pysty, en yritä. Nyt kuitenkin jostakin kumman syystä tuli fiilis, että en mä nyt niin käsi voi olla. Tai vaikka olisinkin, niin voin opetella vähemmän kädeksi. Niinpä hankin puikot ja lankaa ja aloin nyhertämisen. Juubituubin ihmeellinen maailma onneksi tarjoaa opetusvideoita aiheesta kuin aiheesta, joten nytpä osaan kutoa oikeaa ja nurjaa sekä jonkinmoista patenttineulosta. Neulos on tosin aivan hirveän näköistä, mutta who cares? Ainakin osaan ja pystyn, kun yritän. Ja voi kuinka hyvä mieli tuosta klomppisesta silmäpakoja sisältävästä neuleenpätkästä tulikaan. Nii-i vanha viisaus pätee klomppisen neuleen lisäksi aika moneen asiaan elämässä. Mitään et saa, jos et edes yritä. 

No jottei tämä nyt menisi pelkäksi ompeluseuraksi, niin palaudutaanpas takaisin otsikon aiheeseen eli Room Escapeen. Nimittäin tämän ”koe uutta” -asenteen hengessä osallistuimme viime viikolla sekopääjuoksijan kanssa Porin Room Escapeen. Room Escape on ”Tosielämän pakopeli, jossa olet lukittuna huoneeseen, josta Sinun tulee yrittää paeta tehtäviä ratkomalla ja johtolankoja keräämällä ennen ajan päättymistä.” (www.roomescapepori.com) 

En halua kirjoittaa itse pelistä sen enempää, koska en luonnollisestikaan halua pilata kenenkään elämystä. Pelistä nauttii eniten, kun kaikki tulee yllätyksenä. Kerron seuraavassa ainoastaan omista fiiliksistä huonepaossamme. 

unnamed.pngKuva: www.roomescapepori.fi

Lähdin Room Escapeen hivenen jännittyneenä. Ajatukseni oli se, että jos homma on meikäläisestä kiinni, niin huoneeseen jäädään. En nimittäin pidä itseäni mitenkään erityisen välkkynä ja kaikenlaiset pulmanratkaisut saavat aivoni ylikierroksille. Jotenkin näin itseni huoneessa seisomassa suu auki ja päässäni soivan ”aivoissa liikkuu – ei mitään, ei mitään, ei mitään….”. Tästä huolimatta olin kuitenkin hyperinnoissani. Se, että ei ollut oikein hajuakaan, mihin on menossa, oli jotenkin älyttömän kutkuttavaa. Tällaisia juttuja pitäisi olla enemmän elämässä. 

Pelin alettua ensimmäinen minuutti meni noissa ”aivoissa liikkuu – ei mitään fiiliksissä”, mutta sitten peli tempasi mukaansa. Ajan ja paikan taju katosi ihan tyystin ja tunti kului hetkessä. Yllätyksekseni en ollutkaan ihan pahvi, vaan itseasiassa aivot toimivat yllättävänkin skarpisti. Sekopääjuoksijan kanssa olimme tosi hyvä tiimi. Molemmat pysyivät rauhallisina ja siinä kohtaa, kun toisella sakkasi, toisella välähti. Oli tosi palkitsevaa, kun sai tehtävän ratkottua ja pääsi pelissä eteenpäin. En muista milloin viimeksi joku juttu olisi tempaissut noin totaalisesti mukaansa. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin tämä, jos mikä on täydellistä aivonollausta. Tunnin jälkeen oli jotenkin uudesti syntynyt olo. Se kuuluisa flow-tila oli saavutettu. 

Flow-tila on mielentila, johon pääsemme, kun haastamme itsemme tekemään asioita oman osaamisemme äärirajoilla. Tässä mielentilassa aika ja paikka unohtuvat. Tekemiseen keskitytään täydellisesti ja teot sekä ajatukset tuntuvat virtaavan luontaisesti ilman omaa aktiivista osallistumista. Tässä tilassa on helppo tuntea itsensä onnistujaksi.” 

Ja se pako – no me tahimme viimeisen tehtävän parissa, kun aika loppui kesken eli emme onnistuneet pakenemaan. Tuo kirpaisi ehkä sekunnin, minkä jälkeen oli vain ihan mahti fiilis. Älyttömän hauskaa, virkistävää, uutta ja mielenkiintoista. Tuo yllä oleva kuvaus flow-tilasta on lainattu www.roomescape.fi sivulta ja kuvaa täydellisesti sitä fiilistä, mikä pelin aikana syntyi. Oli todellakin helppoa tuntea itsensä onnistujaksi, vaikkemme paossamme aivan onnistuneetkaan.

Suosittelen Room Escapea lämpimästi ihan jokaiselle. Tehtävät ratkeavat varmasti nopeammin hieman isommalla porukalla ja tämä onkin kaveri- tai työporukoille ihan loistava ohjelmanumero illanistujaisiin (en kuitenkaan suosittele menemään humalassa), mutta kannattaa ehdottomasti mennä kokeilemaan myös kahteen pekkaan. Tunnelma säilyy tiiviimpänä, mitä vähemmän on lusikoita sopassa. Pariskunnille erityisesti lämmin suositus. Tosi kivaa vaihtelua perinteiselle leffa- tai ravintolaillalle. 

Room Escapeja löytyy tällä hetkellä Porin lisäksi ainakin Helsingistä, Jyväskylästä, Tampereelta, Turusta, Lahdesta, Rovaniemeltä, Oulusta ja Vaasasta. 

Menkää!!!! 

 

 

Hyvinvointi Mieli

Kaikki seis, on pakkasta!

Päivän oppi: Älä pukeudu lenkille makuupussiin.

Pisti vähän naurattamaan, kun pari päivää sitten joku kommentoi Facebook -kaverini seinällä hänen lenkin jälkeiseen kuuraposkikuvaansa, että ”pakkasraja liikunnalle on -15 astetta ja kilometriraja 5km”. Pakkasilma ottaa hengitykseen, kurkun päälle ja silleen. Pitää olla varovainen!!! Niinpä niin… On pakkasta – kaikki seis!!!!

Siis voi härre gyyd!!! Talviko meidät tappaa? Välillä tuntuu siltä kuin pakkanen tulisi joillekin jonkinmoisena ylitsepääsemättömänä yllätyksenä. Että pakkasella on paree olla varuillaan, pysyä sisätiloissa tai ainakin välttää ulkona hengästymistä. Muuten vaurioitamme itseämme pysyvästi.

Miten hemmetissä entisaikojen miehet ovat selvinneet hengissä paukkupakkasista ja monen tunnin rankoista metsähommista? Ei varmaan ole äijät kattoneet aamulla mittaria ja todenneet, että nyt jää hommat tekemättä, kun mittari näyttää miinus kuuttatoista. Mua pikkusen pistää korpeemaan tuo tollanen liika holhoominen ja vouhottaminen. Liikkumattomuus se on, mikä meidät tappaa! Mielestäni talvikelissä liikkumisesta ei tarvi tehdä sen kummempaa numeroa. Kääntäisin ajattelun mielumminkin niin päin, että pakkaskeli ovat pikemminkin mahdollisuus kuin este. Mahdollisuus tehdä kaikkea sellaista, mikä kesäkeleillä ei onnistu.

That said – talvikeleillä pukeutuminen on kyllä silti välillä hivenen haastavaa. Tällä viikolla olen juossut 3 lenkkiä. Yhden viiden kilsan hidasvauhtisen palauttavan 7 asteen pakkasella, yhden viiden kilsan vauhdikkaamman 6 asteen pakkasella ja yhden puolimaratonin mittaisen pitkiksen 11 asteen pakkasella. Arvatkaapa mikä oli rankin? No sepä oli tuo viiden kilsan hidasvauhtinen palauttava. Tämä syystä, että tuolle lenkille meikäläisen vaatevalinnat menivät täysin mönkään. Mönkään ne menivät sen vuoksi, että puin päälleni aivan liikaa. Vaikka juoksuvauhtini oli hyvin maltillinen, niin silti tuo viisi kilometriäni oli yhtä tuskaa. Keskisyke huiteli sadassaseitsemässäkympissä, kun kroppa yritti viilentää itseään onnistumatta siinä. Ehkä yksi elämäni karmeimmista lenkeistä. Mikään ei ole niin hirveää kuin juosta liian kuumissaan. 

Talvikeleillä pärjääkin loppujen lopuksi melko kevyellä varustuksella, kunhan materiaalit ovat toimivat, ne kerrostaa oikein ja suojaa pään, kaulan, kädet ja nilkat kunnolla. Paras vinkkini talvikeleille pukeutumiseen on merinovilla. Merinovilla tuntuu mukavalta ihoa vasten ja siirtää kosteutta pois erittäin tehokkaasti. Toimivia merinovilla asuja löytyy mm. Devoldilta, Peak and Performancelta ja Mons Royalelta. Lämmin suositus merinovillaisille alushousuille. Pysyy peppu lämpöisenä pidemmälläkin pakkaslenkillä. Suosittelen pukemaan merinovillan ihoa vasten ja sen päälle jotain teknistä materiaalia olevan kerroksen. Iho pysyy kuivana, merinovilla on lämmintä ihoa vasten ja tekninen kerros kaappaa hien ja siirtää sen kohti ulointa kerrosta. 

img_7465_fotor_kopio.jpgAlimmainen kerros: Alushousut (Mons Royale), kerrastopaita (Devold), ja 3/4 mittaiset kerrastohousut (Peak Permormance), kaikki merinovillaa. Päähän lämmin fleecevuorinen pipo (Nike), kaulaan merinovilla kauluri (Buff) ja käteen teknistä materiaalia olevat hanskat (Nike).

img_7467_fotor_kopio.jpgPäällimmäinen kerros: Talvikompressiotrikoot (Skins), tekninen T-paita (Salomon), tekninen juoksuhuppari (Puma), kevyesti topattu juoksutakki (H&M).

Kuvan mukaisella varustuksella (+kompressiosukat) juoksin lauantain puolimaratonin 11 asteen pakkasessa ja hyvin kulki. Ainoa asia, minkä olisin muuttanut oli tuo H&M:n kevyesti topattu takki. Sen hihat ovat melko ohutta materiaalia ja välillä tuntui, että käsivarsia kylmäsi. Toisaalta saattaa olla, että tuo takki on myös hieman liian pientä kokoa ja se toimisi paremmin, jos se olisi hieman väljempi. Muuten hintaansa nähden loistava takki. Kuuden asteen pakkasella jätin tästä kombosta pois tuon teknisen hupparin ja varustus oli juuri sopiva. 

Mielestäni talvikelien isoin ongelma on vääränlainen pukeutuminen, ei ne olosuhteet ja niissä liikkuminen. Minulle ainakin suurin murhe talvella liikkuessa on juurikin tuo edellä mainittu ylipukeutuminen ja sitä kautta syntyvä kuumuus. Itse en ole kertaakaan palellut lenkeilläni ja olen käynyt juoksemassa jopa 26 asteen pakkasella. Hengissä yhä kumma kyllä. Keuhkotkin pelaa normaalisti. Toki pakkanen vaikuttaa elimistöömme ja jokainen reagoi kylmään ilmaan eri tavalla, mutta kunhan pitää järjen päässä ja pukeutuu asianmukaisesti, niin terve ihminen voi talvikeleillä liikkua siinä missä kesäkeleilläkin. 

Kispe tiivistää blogissaan jälleen tämänkin asian mielestäni varsin osuvasti: 

Näin juokset talvella:

  • Laita juoksuvaatteet päälle
  • Mene ulos
  • Ala juoksemaan
  • Kotona ota ne kosteet vaatteet pois päältä suht sukkelaan
Hyvinvointi Liikunta