Päivän oppi: Tee asioita, joiden ansiosta voit taputtaa itseäsi olalle.
Osallistuin Jaakko Halmetojan luennolle muutama vuosi sitten ja eräs tuolta luennolta mieleeni jäänyt asia oli Halmetojan kommentti siitä, että elämme liian tasalämpöisessä maailmassa. Hänen mukaansa ihmiskeho tarvitsee enemmän eri lämpötiloja eli siis kylmän ja kuuman vaihteluita. Halmetojan mukaan perisuomalainen saunominen ja avantouinti ovat mitä loistavin terveysteko, joita jokaisen kannattaisi harrastaa säännöllisesti. Sen lisäksi, että avantouinnin sanotaan olevan ultimaalinen hyvänolon trippi, sillä väitetään olevan myös lukuisia muita positiivisia terveysvaikutuksia. Kylmänsietokyky lisääntyy, stressinsietokyky ja vastustuskyky paranee, verenkierto tehostuu, unenlaatu kohenee ja kolotukset katoavat. Tämän lisäksi Halmetojan mukaan avantouinti ja lämpötilan vaihtelut ovat paras tapa säilyttää ihon elastisuus. Nuoruuden lähde löytyykin siis avannosta.
Nämä kaikki edellämainitut asiat mielessäni olemme aloittaneet sekopääjuoksijan kanssa ”Johanna avantoon 2016 –projektin”. Projekti tämä on siksi, että meikäläinen on maailman pahin kylmän veden pelkuri. Olen viettänyt lukemattomia kesiä uimatta kertaakaan luonnon vedessä, vaikka veden läpötila on lähennellyt +25 astetta. Itse asiassa tämä ultimaalinen vilukissamaisuus on jonkinmoinen äitini puolelta tuleva sukurasite. Mummullani oli tapana keittää mökillä saunan padassa vettä ja kipata kiehuva vesi järveen ja hypätä sen perään uimaan. Tämä oli ainoa tapa jolla hänet sai järveen. Äitini ei ollut kylmänsietokyvyltään yhtään sen parempi. En kyllä montaa kertaa muista nähneeni häntä uimassa. Minä ja veljeni olemme perineet tämän ominaisuuden ja mökillä uimaanmeno on ollut osaltamme aina varsin surkuhupaisaa seurattavaa. Vartin verran laiturin päässä ”yks kaks kolme, istu isän polveen” –laskemista. Varsin osuvasti muuten tuossa lorussa todetaan ”äiti sanoi älä istu, isä sanoi istu vaan”, sillä isäni puolestaan on aina ollut perheemme kylmäuimari. Niinpä olen viime viikot yrittänyt muuttua tässä asiassa enemmän isäni kaltaiseksi ja sitkeästi karistaa vilukissan itsestäni.
Onnekseni olen kuitenkin jonkin luokan yllytyshullu ja tässä projektissa on puolellani myös se, että sanalla ”terveellistä” saa minut motivoitua lähes mihin tahansa. Niinpä olemme viikonloppuisin pakanneet saunakamat reppuun ja meikäläinen on kylmenevissä syysilloissa ylittänyt itsensä jo useaan otteeseen heittäytymällä hyiseen veteen. Tällä hetkellä kylmyysenkkani on +4 astetta. Ei olla siis enää kaukana avantolämpötilasta. Onnekseni mulla on tässä hommassa ihan paras tsemppari. Kun minä epäröin veteen menoa saunassa panikoiden, sekopääjuoksija hokee vieressä ”Mieti mitä ne biohakkeritkin sanoo? Mieti kuinka terveellistä tää sulle on”. Näillä tsemppisanoilla saan psyykattua itsestäni irti villukissan ja henki salpautuen mentyä mereen. No auttaa sekin, että aina viime hetkillä ennen veteen menoa hoen päässäni ”selluliitit saa nyt kyytiä, selluliitit saa nyt kyytiä”. Itseään voi motivoida monella keinoin….
Motivoivaa on myös tuon uinnin jälkeinen olotila. Se ei ole yhtään ylimainostettua, että kylmässä uimisesta tulee mahtava fiilis. Tämän voin kyllä allekirjoittaa ihan täysin. Sen suorastaan tuntee kuinka mielihyvähormonit valtaavat koko kehon. Niinpä suosittelen tätä kylmässä dippaamista ihan jokaiselle. Mikäli luonnon vesi ja sauna eivät ole ulottuvillasi, niin voit korvata tämän ottamalla kylmiä suihkuja. Tekee hyvää varsinkin liikunnan jälkeen. Hanasta niin kylmää kuin hipiä suinkin kestää (ja vähän kylmempääkin) ja siihen perään taas lämmin suihku tai sauna. Tekee gutaa tuokin vaikkei kyllä luonnonvedessä uimista voita.
Muille vilukissa –geenin omaaville annan kylmään veteen menon suhteen vain yhden neuvon – älä epäröi, vaan mene. Tässä kohtaa ei voi antaa sijaa yks kaks kolme, istu isän polveen –loruille. Uinnin jälkeinen euforia sitten kyllä palkitsee. Ja ei kun dippailemaan!
