Purua, bleisereitä ja penikkatautia
Päivän oppi: Tarkista sepalus…
No niin – kesäloma oli, meni ja paluu arkeen on tapahtunut. Ensimmäinen työviikko on mennyt jokseenkin kaoottisissa tunnelmissa. Työkaaoksen lisäksi myös vapaa-aika on ollut yhtä juoksemista. Eräänä päivänä naureskelin itseäni kaiken tohinan keskellä. Talutin Heikkiä kauhealla kiireellä laitumelle bleiseri päällä kuraisissa tallisaappaissa, kun huomasin farkkujen vetskarin olevan auki. Mietin kuinkakohan kauan olin käyskennellyt ihmisten ilmoilla alushousut vilkkuen? Jaksoin vaivata päätäni asialla ehkä sekuntin verran.
Pääkonttorin hevoset muutettiin perjantaina kesälaitumelta uudelle tallille, Jurassic Parkiksi nimeämäämme paikkaan. Hevosten muuttoa edelsi kaikenlaista iltamyöhään kestänyttä talkoilua. Torstaina mm. haettiin purukuormaa ja rakennettiin tarhojen portteja. Perjantaina purettiin tallille menevää muuttokuormaa ja jatkettiin tarhojen porttien kimpussa. Iltapimeällä kännyköiden valossa näpertelyä ja kiroilua, miksi jätämme AINA kaiken viime tinkaan. Kun tämän lisäksi kävin myös Crossfitissa ja salilla, niin kroppa kävi viime viikolla jokseenkin ylikierroksilla. Nukuin todella huonosti. Kaikki kesäloman vaikutukset siis tuhottu viikossa 🙂 Toisaalta katson, kun rakas ystäväni rakentaa taloaan, painaa duunia ja talkoilee eturintamassa kanssamme. Hänen tsemppinsä rinnalla omat kiireet ovat aika minimaalisia. Firman naiset ovat väkivahvoja ♡ Talkoilun lomassa on ollut mukava huomata se, että tekemästäni punttitreenistä on ihan konkreettista hyötyä. Parinkymmenen kilon rehusäkit ovat muuttuneet kelviksi ja muutenkin on voimaa vääntää ja työntää. Mahtava tunne huomata tulleensa vahvemmaksi.
Purua, bleiseri kurasaappaiden kanssa ja Heikki uudessa kodissaan Jurassic Parkissa.
Myös Crossfit on ramp -kurssi tuli päätökseensä viime viikolla. Laji kaappasi ehdottomasti mukaansa ja tarkoitus on jatkaa sen parissa aktiivisesti. Tällä hetkellä liikkumista on tosin hiven rajoittanut edelleen puolimaratonin jäljiltä kipuileva jalka. Nielin vihdoin ylpeyteni ja marssin lääkärille jalkani kanssa. Se kun ei kestänyt juoksemista ollenkaan ja säären sisäsivulla oleva kipupiste vain oli ja pysyi. Lääkäriltä sain lähetteen urheiluvammoihin erikoistuneelle fysioterapeutille, jonka diagnoosi oli selkeä – Penikkatautia. Askellustani kuvattiin juoksumatolla ja kipuilevassa jalassa näkyi pienoinen asentovirhe. Fysioterapeutti oli onneksi kuitenkin heti hyvin optimistinen. Jalka tulee kyllä jälleen juoksukuntoon. Pitää vain suorittaa juoksuasentoa tukevien lihasten vahvistusta ja mahdollisesti vaihtaa lenkkarit jäykempiin. Tämän lisäksi jalkaa hoidetaan ultralla, hieronnalla ja kylmäyksellä. Voin kertoa, että tuo penikkaisen pohkeen auki hierominen ei ole mikään hellittelyhetki. Sattuu!!! Helvetisti!! Pari viikkoa juoksutaukoa vielä, jonka jälkeen voi lähteä jälleen kokeilemman varovasti juoksemista. En ole päässyt viiteen viikkoon juoksemaan. Ketuttaa!
Juoksemisen ollessa pannassa olen kuitenkin keksinyt korvaavaa treeniä. Kaivoin kuntopyöräni pölyn alta esiin ja olen saanutkin tehtyä sen kanssa varsin mukavia tappotreenejä intervallivetojen muodossa. Kivaa vaihtelua, vaikkei tuo pyöräily ihan mun juttu olekaan. Mukava kuitenkin, että pystyy lenkkeilyn sijaan tekemään jotain korvaavaa treeniä kotona. HIIT -treenaus kuntopyörällä jää varmasti viikko-ohjelmaani jatkossakin.
Hyvä treeni, hyvä mieli.
Tällä hetkellä taistelen flunssanpoikasta vastaan. Torstain purutalkoilu teki tehtävänsä ja kaikki hengitetty purupöly aiheutti jonkinmoisen taudin. Täsmälleen samalla tavalla kävi edellisten purutalkoiden jälkeen. Nyt on kaikki keinot käytössä, jottei flunssa pääse iskemään kunnolla pälle. Ensi viikolla on päästävä arkeen toden teolla kiinni, kun pitää alkaa sovittamaan töiden lisäksi tallihommat, ratsastus ja kaikki muu liikunta viikko-ohjelmaan. Varmaan hivenen ottaa aikaansa, jotta saa kaiken sumplittua järkevästi. Mutta minkäs teet, kun on monta intohimoa elämässä. No onnellinen on tekevä kroppa.