Ratsastusta, intervallia ja jalkaongelmia
Viikkotreenini koostuu tällä hetkellä kolmesta punttisalitreenistä, yhdestä juoksulenkistä ja yhdestä intervallitreenistä. Lisäksi ratsastan 5-6 kertaa viikossa. Vakkarikuntosalini on loppukevään/kesän aikana auki vain kolme kertaa viikossa. Harmillista, sillä olin jo tottunut treenailemaan siellä neljä kertaa viikossa. Erityisesti viikonloppuaamut olivat suosikki punttitreeniaikojani. Nyt sali on kokonaan kiinni viikonloppuisin. Viikonlopuille pitää siis keksiä jotain muuta (hmm – lasketaanko yökerhossa suoritettu kreisibailaus?). Juoksulenkki ja intervallitreeni jääkin tällä hetkellä yleensä viikonloppuun. Lauantai on lenkkipäivä ja sunnuntai intervallipäivä.
Tänään oli siis vuorossa tehokasta HIITtaamista. Ensin piti kuitenkin liikuttaa hevonen. Reilu tunti kouluratsastusta kentällä. Melkoisen hyvä alkulämmittely, sillä hevoseni liike on ”hivenen” haastava istua. Käy ihan kunnon urheilusuorituksesta, kun yrittää istua kyydissä mahdollisimman eleettömästi. Vatsalihakset tekevät ylitöitä ja hiki valuu selkää pitkin. Väittäisin, että ratsastus on kehon hallinnan kannalta yksi haastavimmista lajeista. Vaatii kropalta melkoisesti olla samaan aikaan jäntevä sekä rento, varsinkin kun alla on jousilla varustettu pomppupallo.
Pomppupallon kyydissä.
Lajista ymmärtämättömän on usein vaikea käsittää, mikä siinä on niin haastavaa. Siellähän vain istutaan kyydissä. Mutta verratkaapa, miltä näyttää aloittelijan kropan liike hevosen selässä ja sitten jonkun GB-tasoisen ratsastajan kropan liike. Aloittelijalla ei varmaankaan mikään kehon osa pysy hiljaa, vaan hevosen selässä heiluu koko kroppa päästä varpaisiin. Jo se, että saisi kädet pidettyä hiljaa, on haastavaa. Sitten taas GB-ratsastaja on kuin hevosen jatke. Voi näyttää siltä, että GB-ratsastaja ei tee selässä mitään, mutta todellisuudessa kroppa on töissä lähes kokonaisuudessaan. Keho joustaa hevosen liikkeen mukaan, lihakset työskentelevät, mutta silti ratsastaja on rento ja tuntuma herkkä. Ratsastus ei ole voimalaji, mutta se vaatii kropalta tietynlaista voimakkuutta. Sopii tulla kokeilemaan, jos en onnistu vakuuttamaan. Veikkaan, että hymy hyytyy pomppupalloni selässä melkoisen nopeasti, kun sisuskalut tuntuvat vaihtavan vatsassa paikkaansa.
Treenikirjanpitoa – all done!
Ratsastuksen jälkeen päästin Heikin pihamaalle vapaaksi syömään ruohoa. Pääkonttorin hepat lähtevät parin viikon kuluttua kolmeksi kuukaudeksi kesälaitumelle, joten pitää alkaa jo totuttamaan hevosia vihreään. Kätevää – Heikki pihalle syömään ja meikä suorittamaan taas ratsastuskentälle treeniä. Hölkkäsin vielä ensin alkulämmöiksi 15 minuuttia. Intervallini oli taas viivajuoksua. 30 sekuntia täpöt kahden ämpärin väliä ja minuutti lepoa. Toistin vedot kahdeksan kertaa. Treenin loppuvaiheessa sain niskaani vielä oikein kunnon sadekuuron. Se ei silti tahtia hirveästi haitannut. Loppuun vielä viiden minuutin loppujäähdyttely hölkkäillen. Koko treeni otti siis alkulämmittelyineen aikaa vain puoli tuntia. Aika optimaalinen treeni tuon tämän päivän ratsastuksen perään.
Heikki kevään ekoilla vihreillä. Kuvassa vilahtaa myös tallikissamme Alli, joka suoritti omaa HIIT-treeniään..
Loppujäähdyttelyä tehdessäni alkoi oikea sääreni oireilemaan. Samainen sääri on parin viimeisen lenkin jälkeen vähäisesti kipuillut, mutta vaiva on ollut niin pieni, etten ole juuri kiinnittänyt siihen huomiota. Minulle ei ole aiemmin tullut lenkkeilystä mitään jalkavaivoja. Silloin, kun juoksin päivittäin, kroppani ehti varmaan karaistumaan juoksemiseen pikkuhiljaa ja mitään ongelmia ei ollut. Sen sijaan nyt, kun juoksen vain kerran viikossa, on ongelmia hivenen alkanut ilmaantua. Minulle on tehty jalka-analyysi ja lenkkarit on valittu sen mukaisesti eli huonoista lenkkareista tämä ei pitäisi johtua. Oireet ovat kyllä melkolailla penikkatautiin viittaavia eli nyt täytyy olla tarkkana ettei vaiva kroonistu. Harmittaa! En halua lopettaa juoksemista.
Uuvahtanut treenaaja pää märkänä.
Kämpille tultuani hain pakastearkusta kylmäkallen ja vetäisin sen kaulaliinan avulla jalkaan kiinni. Tämän jälkeen vetelin jalkaan rohtoraunioyrtti-arnikavoidetta, jonka pitäisi helpottaa mm. lihastulehduksia. Voide on alunperin tarkoitettu hevoselleni, mutta aivan sama, nyt kokeillaan kaikki tarjolla olevat hoitokeinot. Sitten vielä kehiin kaikki käsillä olevat tulehduksen tappajat. MSM:ää eli orgaanista rikkiä ja sen kylkeen vaikutusta tehostamaan huikat määrät c-vitamiinia sisältävää camu camua. Iltateeksi pakuriteetä ja sekaan kookosöljyä ja lopuksi vielä magnesiumia. Päälle vielä kunnon venyttelyt. Katsotaan nyt onko näistä poppakonsteista mitään apua. Penikkatauti on käsittääkseni juoksijalle aika pirullinen vaiva, johon ei auta kuin lepo. Ärsyttää ja turhauttaa. Juokseminen on minulle tosi tärkeää ja vaikka sitä nykyisin harvemmin harrastankin, niin silti viikottainen lenkki on minulle aina nautintoa. No pitää hankkia nyt jostain kärsivällisyyttä ja malttaa antaa jalan toipua. Olisi kiva kuulla muiden juoksijoiden penikkatautikokemuksia. Onko juoksut tyssänneet siihen vai miten olette vaivasta päässeet eroon?
Poppakonstit kehiin.