Istuin kirjoittamaan sinusta Haluan kertoa, ja haluan olla hiljaa.   Haluan pitää sinut itselläni Hymyillä yksin sille, mitä sanoit eilen,                       mistä kerroit viime viikolla,                                   mille naurat huomenna.   Haluan piilottaa sinut sydämeeni ja haluan kertoa sinusta kaikille.    

Yritän uskaltaa rakastua uuteen kotikaupunkiini. Aamuisin kahvin valmistumista odotellessani katselen varpaitani vasten valkoista lautalattiaa. Aurinko paistaa lämpimämmin uuteen kotiini, avoimesta ikkunasta kuuluvat lähtevät laivat. Kahvi maistuu samalta, vaikka rantaan lyövät vieraan meren aallot.

Kaikki on muuttunut et pitäisi enää maailmastasi Välimeren lapset itkevät iltaisin televisiossa   Aamuisin kaipaan sinua keltaisen pöydän päässä uni silmissäsi liian suuren villatakkisi hihassa ryppyinen nenäliina

Surun jalanjäljet lumihangessa paljastuvat aamun valjetessa.   Irti päästäminen on vaikeampaa kuin luulit.

Keskikesän raukeus aaltoilevassa heinikossa kallioilla soi kaukainen tuuli   Järven vesi on viileää kalat rantavedessä kuin elohopeaa Kaislikko haukottelee hiljaisuuteen   Päivä päättyy lämpimään hämärään kahlaajan reviiristä itään

Avauduin elämästäni. Se tuntui oudolta. Olen risteyksessä, mutta onnellinen.

Sateen jälkeen sumu kadotti puolet maailmasta.   Alamäessä  nauravat lapset juoksivat ohitseni paljaat jalat vasten höyryävää asfalttia   Usvan sisällä oli todellisuuteni reuna alkukesän vehreys ja elämän äänet Halusin ajan pysähtyvän   Vielä joskus tapaan sinut sateessa jonain päivänä hiuksesi sekoittuvat omiini tyynyliinalla Hetken verran olet omani ja maailma on uusi      

Hiljaa hengitän epätietoisuutta sisääni Veit minusta palan mukanasi kun lähdit   Kirkkaat päivät, aikaiset aamut muistuttavat naurustasi Kuinka paljon halusit pois jo silloin?   Ilosi ei katoa, ystäväni.

Yöllä valveilla olemisessa on jotain maagista. Ei niinkään valvomisessa vaan siinä, että kaikki muut nukkuvat. Helsinkiläinen opiskelijakerrostalokin hiljenee hetkeksi kolmen ja viiden välillä aamuyöstä. Lähdön hetkellä ymmärrän rakastavani kaupunkiani. Merenrannan viiltävää tuulta, alituisia sateita ja loskaisia talvikelejä. Kirkasta keskipäivän auringonpaistetta, aamu-usvaa meren yllä, sisäpihoja ja rappukäytäviä. Ihana Helsinkini ja valtava jäämisen kaipuu.