Helsinki.
Yöllä valveilla olemisessa on jotain maagista. Ei niinkään valvomisessa vaan siinä, että kaikki muut nukkuvat.
Helsinkiläinen opiskelijakerrostalokin hiljenee hetkeksi kolmen ja viiden välillä aamuyöstä.
Lähdön hetkellä ymmärrän rakastavani kaupunkiani. Merenrannan viiltävää tuulta, alituisia sateita ja loskaisia talvikelejä. Kirkasta keskipäivän auringonpaistetta, aamu-usvaa meren yllä, sisäpihoja ja rappukäytäviä. Ihana Helsinkini ja valtava jäämisen kaipuu.