Äiti

Äiti.

Minulla on ikävä sinua.

Minä tarvitsen sinua.

Äiti.

Olisitpa täällä.

 

Istun hautakivelle ja istutan uudet kukat. Viime kerrasta on aikaa ja rikkaruohot ovat päässeet kasvamaan. Siirrän koriste-esineitä parempiin paikkoihin ja kyyneleet valuvat. Kipu, ikävä, tuska, katkeruus, viha, rakkaus ovat taas läsnä. Se tuntuu palana kurkussa, se tuntuu ohimoilla, se tekee hengittämisestä vaikeaa.

Et ollut täällä kun muutin omaan asuntooni. Et ollut täällä kun ajoin ajokortin. Et ollut täällä kun erosin. Et ollut täällä kun rakastuin. Et ollut täällä kun muutin rakkauteni kanssa yhteen. Et ollut täällä kun sain tietää olevani raskaana. Et ollut täällä kun tein abortin. Et ole täällä. Vaikka minä tarvitsen sinua. Vaikka sanoit, että olet täällä aina minua varten. En saa sinua takaisin.

Puhun hautakivelle, itken, huudan. Tätä lähemmäksi en enää pääse sinua. Sinä et vastaa. 

Miten minä olen enää  tässä, miten minä olen päässyt näin pitkälle ilman sinua. Miten minä selviydyn ? 

 

Äiti.

Minä tarvitsen sinua.