Ajatuksia

Outo alavatsa kipu joka on jatkunut koko päivän. Luulin, että vuoto oli jo lakannut mutta ei se ollutkaan. Orastava paniikki ja toive siitä, että kipu loppuu nopeasti ja johtuu vaikka jostain mitä olen syönyt. En usko, että henkisesti kestän enää yhtään komplikaatioita. Koko tämä asia on minulle niin uutta ja internetin tiedonjyväsiä on ihan turha yrittää lukea. Mikä on normaalia ? Pitääkö jokaisesta ajatuksesta soittaa päivystykseen vaan saadakseen mielenrauhan ? Mies sanoi, että ajattelee joka aamu ensimmäiseksi kysyä miten voin mutta ei halua muistuttaa minua asiasta ja aiheuttaa lisää mielipahaa. Sanoin, että ei kulu tuntiakaan etten ajattelisi asiaa. Pääni on edelleen täynnä ”mitä jos” ajatuksia. 

Tuntuu, että olen niin yksin näiden kaikkien ajatusten kanssa. En halua/ pysty puhumaan tästä sen enempää ystävilleni. Erakoidun näiden ajatusten kanssa. Ja pian he unohtavat koko asian. Niin siinä aina käy kun kohtaan ison tragedian. En puhu siitä kenellekkään ja pian kaikki unohtavat ja ainoa asia mitä toivoisin, olisi että joku kysyisi miten oikeasti voin ja inttää niin kauan kunnes puhun. Mutta ei, ei kukaan halua pistää itseään siihen kamalaan kohtaloon, että joutuisi puhumaan kamalista asioista kanssani.